Mites meidän arkeen. No pentu on ruvennut tajuamaan tosi hyvin pidättämisen taitoa, olin niin ylpee ku tulee pitkä pissa, jolloin tietää ton odottaneen ulkoilu aikaa. Kyllä koiranomistaja voi olla kummista asioista ylpeä koirastaan! Me ollaan myös opittu istumaan, antamaan tassua ja menemään maate, mulle on suotu se fiksu karvapallo, mutta aika-ajoin se saatanankätyri. Meinaan tänäkin aamuna, se testas kaikki mahdolliset kielletyt asiat. Mattojen jyrsiminen on semmonen jota se koettaa aina, vaikka tietää ettei niin saisi tehdä. Sattuhan meille semmonen ikävempikin sattuma, ku tutun koira puri tota, osittain ihmisten syystä, ku ruokaa oli lattialla. Ite tottokai menin aika shokkiin, ku pentu huus ku syötävä ja ontui. Luulin heti tottakai pahinta. onneks selvittiin yhdellä tikillä, antibiooteilla ja kipulääkkeillä. Tänään käytiin moikkaamassa vanhaa tuttavaa Jeniä, se kä uudempiä tuttavuuksia Kinaa ja Lumoa. Oikein mukava lenkki olikin, vaikkei kuvia viittitty ottaa ku vettä tuli ja kolmen pellon läpi kävellessä housitkin olivat jo aivan märät, sekä kengissä oli pienenmoinen uima-allas. Mutta eikö se ole tärkeää että on hauskaa? tai ainakin koirilla. Noo ehkä omistajillakin oli ihan mukavaa.
oon myös piirrellyt tässä lähi päivinä todella paljon ja vkl:si pitäisi lähteä tampereelle titaanipäivää viettämään, Kisbekin pääsee ekaa kertaa hoitoon, taitaa mammalle tulla suurempi ikävä ku pojalle. Onneksi on luetattava hoitaja, ettei ainakaan tarvitse pelätä miten pikkuisella menee.
vaihteeks huomasin kuinka aika vaa menee, pentu kasvaa niin huimaa vauhtia, etten edes itse pysy perässä. Välillä toivon et se pysyin pentuna mahdollisimman kauan, mut sit taas ois kiva päästä junnuilemaan. Tosin toivotavasti ei kehittäis mitään uhmaa, ihan niin nopeasti. Meil on myös ollut ongelmaa, ku Kisbe on keksinyt näykkimisen jalontaidon, en oikein tunne löytäväni oikeaa/kunnollista kielto tekniikkaa. Lenkillä toimii jos pyytää istumaan, jos rupeaa hihnassa riekkumaan. Kaiketi tuota pitäisi kokeilla koti oloissakin. Oon ollut lähi päivinä tosi väsynyt, en tiiä viekö pentuarki mehut vai onko kyseessä jostakin muusta. pitäisi kai oppia puhumaan asioista, eikä jäädä, yksin niitä hautomaan. Aina osaa piristää päivää, ku lähtee täältä koiran kanssa lenkille. Naapurit, sekä lapset tuo hymyn huulille, ku tulee kehumaan poikaa. On se niin hienoo huomata, kuinka koirat yhdistää ihmisiä, sillä tuskin ilman tota olisin koskaan ees puhunut kenellekkään täällä. Ollaan saatu pari hyvää ystävää/koirakaveria puistostakin, en vaihtais päivääkään mihinkään. Se vaa on koiran omistamisessa hienoa. Koskaan ei ole yksin, minne ikinä meneekin.
//Kisbe tajus vihdoin miten petiä käytetään, ettei sitä kuulu vaa repiä ja riepotella.
Miten nyt tän aloittais. On ajatukset hieman toisaalla, mutta aloitetaan iloisista asiosta!
Kuten lähettiin Torstaina maalle Juhannuksen viettoon, jälleen sai vaihtaa kuulumisia ja rentoutua kunnolla.
Kisbe ei paljoa huomiosta välittänyt, eihän se oikein "ihmisrakas" pentu olekkaan, eikä se muo haittaa. Käytiin jopa yhessä kattomassa kokkoa läheisrantaan. Kaskistolla kun on sama perinne joka vuosi.
Kerätään järjettömästi risuja, niin saadaan komea kokko, samalla pääsee seurustelemaan naapureiden kanssa, joita harvemmin näkee.
Kisbe käyttäytyi mallikkaasti, välillä nyt kitisi kun rannassa oli muita koiria, eikä päässyt juoksemaan niiden kanssa. Sain myös kolauksen lauantaina, kun tajusin ettei poju ollut tehnyt kertaakaan pissoja sisälle. On tässäkin koiran omistaja kun ei edes tajua ettei ole kusta tarvinnut siivota!
Viime viikolla oli myös ensinmäinen rokotus, oli pieni hämmennys kun eläinlääkärissä kutsuttiin Kisbeä, Kibiksi.. No väärinkäsityksiä sattuu ja tuo oli niin pieni, etten jaksanut edes korjata oikeaksi. Voihan tuo Kibi olla, aina lekuriin mentäessä.
Toi on myös alkanut hukkaamaan korviaan, luokse tulo on ihan hyvin hallussa, mutta jos jossain on mielenkiintoisempi haju niin ei oikein huudot auta. Pikku hiljaa alkaa enemmän epäilyttämään, että tuossa jotain hirvikoiraa olisi. Hyvinhän se löysi vanhaa verta navetan vierestä, sinne se sitten karkas aina kun silmä vältti. Käytiin jopa uimassa, tosin ei se ihan itse sinne lammikkoon mennyt, vaa vähän avitettiin laiturin nokasta. Aika hyvin se hetken päästä tajus, ettei kuulu uida taivasta kohden. Päätettiin lähteä takasin Helsinkiin sunnuntaina. Eka yö meni taas kaupungissa muuten mallikkaasti, mutta olin unohtanut vesikipon lattialle, niin tuo sitten kahden aikaa yöllä liritteli lattialle parit lätäköt. Onneksi ollaan nyt viisaampia ja muistetaan nostaa se vesikippo yöksi hyllylle. Sit vedettiin kauheeta rallia, ku ei koirapuistoon tullukkaan koiria, jolloin tolla oli niin paljon energiaa, että kyllä sain sen tuntea nahoissani. En kirjaimellisesti, mutta kuitenkin. Meinaan toi veti kaiken mukaansa eikä meinannut rauhoittua millään, vedettiin sit pari ylimääräistä lenkkiä, siinä toivossa että tuo rauhoittuu yöksi. Kyllä, olen vienyt tota koirapuistoon jo ennen ensimäistä rokotusta, nään vaan sosiaalistamisen tosi tärkeänä heti. Joten ollaan koira kontakteja haettu puistosta ja hyvin meil on menny tähän asti. On vaan tosi huonoa tuuria, jos toi jonkun taudin sieltä nyt saa. Mehän ei hihnassa moikata koiria ollenkaan, en näe sitä tarpeellisena. Ei ton tarvii oppia et hihnassa yritetään mennä toisen koirakon luo, sosiaalisoitua se voi muuallakin kuin hihnan päässä.
Onhan se myös mukavaa itse päästä sosiaalistumaan ihmisten kanssa, kun täällä kaupungissa on vähän jäänyt kavereiden näkeminen vähälle. Onneksi koira ihmisiä on olemassa! Tänään aamulla oli kyllä kumma tunne, ku toi riekku selällään, mulle häntäänsä heiluttaen. En voinut käsittää kuinka tosta on tullu niin rakas. Sit ku viel tuntuu siltä ettei toi koskaan oo pois ollutkaan. Sen paikka on täällä, vaikka se välillä osaakin tosi hyvin hermoja kiristää. Ei tarvitse enää koskaan olla yksin. <3
Sit vielä siihen surullisempaan asiaan... Perheen koirat Assi ja Leidi karkasivat 17.6 koti pihalta (somerolta,) jälkiä jättämättä. Kukaan kyläläisistä ei ole nähnyt koiria. 22.6 tuli yksi mahdollinen näköhavainto Pusulan rannasta/ helsingin tieltä, mutta vain yhdestä mustasta koirasta. Toivon vaan ettei kummallekkaan ole sattunut mitään.
Ne on perhettä, vaikka ne keksiikin kaikkea typerää yhdessä. Tulisipa tytöt jo takaisin kotiin.. <3
Siinä sitten mietittiin ja pähkäiltiin sunnuntaina, että mennäänkö viikoksi Kirkkonummelle vai ei. Hetkeä ennen siskon lähtöä, sitten hypättiin auton kyytiin ja päätettiin kokeilla tätä oikeaa koti elämää. Hyvinhän tuo tämän otti, Kisbestä on tullut oikein energinen ja rohkea pennun alku. Ei turhia säiky, kävelee hihnassa ja haluaisi kovin leikkiä jokaisen koiran kanssa.
Oli muuten ensimäinen yö ilman häkitystä, meinas sydän sulaa kun tunsin yöllä kuinka pieni pentu tuli käpertymään kylkeen kiinni, laittaen päänsä mun kädelle. Meinas itku tulla kun kuuntelin tota mun pientä tuhisiaani. Aamulla joskus 4.30 toi tuli ihan mahottomaksi, kitisi ja meni pitkin sänkyä, nappasin sitten vaatteet ja vein pojan pihalle, sieltä sitten takasin kylki kyljessä nukkumaan. Eihän tuo sen jälkeen edes kymmenen jälkeen meinannut nousta! Nousin ite, niin toi jatko vaa tyytyväisenä tuhinaansa sängyllä. Oon ollu ylpeä ku toi ei oo tuhonnu mitään, mutta aamulla sain yllätyksekseni huomata, kuinka rintaliivieni narut oltiin järsitty poikki.. Jätkä selvästi yrittää viestiä jotain!
Koirapuistoon suunnattiin heti heräämisen jälkeen, siellä sitten Kisbe kaiveli kuoppia, yllyttäen välillä muo juoksemaan sen kanssa. Lopulta tarhan toiselle puolelle ilmestyi nuori Terrierin alku, omistaja hetken mietittyään päätti tulla puistoon. Siinä sitten pojat juoksivat, mut yrittäen surkeasti pysyä kameralla perässä. No kaikki ei synny kultalusikka suussa, kai toi rupee pikku hiljaa luonnistumaan. Koiran omistaja oli hyvinkin mukava, siinä sitten joku tunti juteltiin, kunnes Kisbe väsähti niin päätettiin molemmat et lähdetään erisuuntiin. Saatiin myös tietää että he asuvat 2km päässä meista, joten törmätään varmasti joskus uudestaakin, jos tänne suuntaan päättävät eksyä.
//Etteks ennen mutakuonoo oo nähnyt?
//Joskus mietin mikä tota vaivaa... :'D
Meille myös tuli tänään loisto tilaisuus kokeilla isoa ihmisvilinää ja melua. Koska Helsingissä oli mielenosoitukset opiskelija leikkauksia kohtaan, niin suunnattiin kaverin ja hänen koiransa Nemon (Japanin pystykorva ) kanssa keskustaan.
Kisbe yllätti positiivisella tavalla, se ei edes hätkähtänyt ihmisvilinää, eikä toisia koiria. Kaikkia tervehti nätisti ja koirien kanssa olisi halunnut leikkiä, käveltiin mielenosoittajien ryhmässä kohti senaatintoria, välillä kannoin pentua, koska se väsyi. Saatiin paljon huomiota, kaikki tunnistivat pojassa Saksalaisen ja miettivät muita rotuja. Tosin toivon että tuosta kasvaisi tosi pelottavan näköinen koira, kun tuppaa noi juopot tulemaan juttelemaan, enkä mieluusti niitä iholleni ottaisi. Saatiin junassa kehuja rauhallisuudesta, nukkuhan se sen puolituntisen matkan ajan, olin varma että olisi väsynyt, tuosta noin 3h reissusta enemmän, no ei, se tietenkään mennyt niin. Kisbe oli kotona sitten kuin uudesti syntynyt, juoksi pitkin kämppää, välillä napaten leluja hampaisiinsa. Käytiin sitten pihalla juoksemassa, kun meinasin et pakko sen kanssa on jotain tehdä, ku oli niin villi. leikittiin myös vetoleikkejä puistossa, niin nyt se makoilee tossa matolla ja järsii luuta, kun ei millään malttaisi nukkua. Ihan hassu pentu. Huomenna ois ohjelmassa mennä miittailemaan petsieläistä ja hänen koiraansa Jeniä. Kyllä en ole nähnyt kyseistä ihmistä koskaan, tänään vaa huomattiin että asutaan samalla paikkakunnalla niin päätettiin nähdä koirien kesken. Jotakin hyötyä foorumista! Nyt yritän keskustella ton yhden idiootin kanssa, mitä nukkuminen tarkoittaa...
Torstaina suuntasimme nokan kohti Someron Akustinpuistoa, myönnän jännittäneen etukäteen miitinkiä, mutta en aivan tavanomaisista syistä.
Syy ei ollut Isommat koirat, sosiaalinen tilanne tai koiran tottelevaisuus. Omistajan pään sisältähän se syy lopulta löytyi! Nimitäin typerän riidan takia, en ole ollut Norin omistajan kanssa väleissä yli vuoteen, joten jännitin jo etukäteen tilannetta, olin jopa varma että reissusta tulee kamala, taikka jonkun täytyy tulla ruumisarkussa pois.
Totuushan oli aivan toinen kuin kuvittelin, pienen alku kylmyyden jälkeen, osattiin jo vetää läppää, puhua koirista ja muutenkin elämästä. Olin jälleen ehkä hieman suurennellut asioista mielessäni, pitää jatkossa mennä avoimin mielin eteenpäin.
Automatka sujui pieneltä loistavasti. Nukkuikin koko matkan jalkotilassa, vaikka aina ennen autoon menoa jännittää aivan kamalasti, eikä sisään haluaisi tulla.
Somerolla ei ole koirapuistoa, joka on aika iso miinus koiraharrastajien kesken, mutta onneksi kumminkin on paikkoja joissa voi pitää vapaana, kunhan se ei lähde provosoimaan koko kylää.
Mukana oli myös kaksoisiskoni ja hänen koiransa Nitro, (Sydäntenkorjaaja) joka on ottanut tuon pienen vaahtokarkin loistavasti vastaan, toimittaen hyvin isoveljen virkaansa.
Akustin puistossa oli vastassa Jonna, lapinporokoiransa Norin kanssa(Lohdunkantaja) , Nitron kanssa olivat jo ennestään tuttuja joten heti rupesivat pojat leikkiin.
En aluksi uskaltanut päästää Kisbeä vapaaksi, onhan se vain 10viikkoinen, kaikenlisäksi myönnän olleeni hieman ylisuojelevainen koska kaksi isoa koiraa. Pentua jännitti tosi paljon hihnassa, kun pojat juoksivat ympäriinsä ja tulivat välillä moikkaamaan pikkukaveria.
Lopulta uskallauduin päästämään Kisbenkin vapauteen, hyvin se pysyi lähellä ja totteli lähes heti kun huusi. Vähän se yritti leikkiäkkin isompien kanssa, mutta lopulta väistyi tämän kauhukaksikon painin alta ja rupesi seuraamaan Jonnaa.
Kuten aijemmin sanoin, Kisbe ei ole sosiaalisin pentu, se tulee istumaan ja tapittamaan vieraita ihmisiä, muttei rupea penturiehumaan ihmisten kanssa. Olihan se söpöä kun pieni pentu meni valokuvaajan perässä, välillä hyvin pilaten otoksen kun luultiin saavan hyvä kuva niin pentu juoksi Jonnan jalkoihin!
Yritettiin myös yhteyskuvia, mutta enhän mä ole opettanut tolle vielä kunnolla paikka käskyä niin ei se oikein malttanut paikallaan pysyä, lopulta tuli edes yksi kelpokuva, saatiinpa sitten yhetiskuvaakin napsittua pennun kanssa.
Nyt ainakin on todisteita tuon karvapallon pentuajasta, kun se perkele päättää kasvaa aikuiseksi, vaikka toivonkin et se olis pian isopoika, silti se tulee aina olemaan mun pikkuinen ketunpoikani.
Leikkimisen ja koulutusvinkkejen jälkeen, suuntasimme Someron parhaimpaan Kebabbiin Didimiin. Siellä koirat olivat terassilla kiinni, omistajien vaihtaessa kuulumisia.
Iltapäivä sujui loistavasti ja blogin uudesta ulkokuoresta/kuvaamisesta saa kiittää Jonnaa! Iso halaus tästä.
Mitäs sitten ei niin pentu elämään?
Just tuli postissa kaikki tähän mennessä ilmestyneet suomalaiset versiot Black butlerista! Kyseinen sarja sulatti mun sydämen, vaikka animesta en niinkään välittänyt.
Mangana sarja on tosi kauniisti piirretty, juoni menee koko ajan mielenkiintoisemmaksi ja ne vaatteet ovat ehkä koko sarjan huipentuma.
Black butler siis kertoo 12vuotiaasta Cielistä ja hänen Hovimestaristaan Sebastianista, joka ei olekkaan ihminen, vaan demoni joka haluaa syödä Cielin sielun.
Pojan ja Demonin välillä on sidottu vala, joka on kaiverrettu Cielin silmään ja Demonin käteen. Tämä siis perjaatteessa tarkoittaa että hovimestari on hyvin hihnassa kiinni.
Vaikka Sebastianilla onkin "rajattu" elämä, hän voi silti hieman venyttää käskyä taikka kettuilla Cielille, vaikka hän onkin niin sanottu pikkulapsen orja, hänellä on silti oma mieli ja tekee asiat miten itse haluaa.
Haluaisin cossata Aloisia, joka tulee esille Black butlerin kakkos kaudessa, mangassa koko hahmoa ei ole olemassakaan.
Minulla on viha/rakkaus suhde tähän hahmoon, ärsyttävä pieni lellitty pikkupentu jota ei perjaatteessa ole olemassakaan, koska ei ole mangassakaan mukana, silti siitä tehtiin kokonainen kausi!
Tosin Cielin vastapainoksi hahmo on loistava, värikäs sekä omaperäinen. Ainoa syy miksi haluan cossata sitä on että haluan juosta kaverini perässä, joka cossaa Cieliä ja vannoa pyhää rakkauttani häntä kohtaan.
Kyllä minulla on omaperäiset syyt cossata jotain hahmoja. Pienenä lisänä, otin Jonnan vanhan kameran kokeiluun ja jos kuvaus harrastus tästä nousee niin saattaa omiakin kuvia tänne ilmestyä.
Nyt jatkan lomanviettoani ja toivon, että tänne tulee lisää aurinkoisia päiviä <3
Eilen oli oikein mukava päivä, oltiin pennun kanssa pihalla tosi paljon ja käytiin kuvaamassa Kisbeä ulkona. Kaikilla oli oikein hauskaa, pentu juoksi välillä yksin hyppien heinikossa, tai sitten yritti saada kiinni siskon Holsku poikaa, joka on ehkä sitten vanhempana paljon helpompaa. Käytin myös rannassa, ei tuo oikein vedestä välitä, mielummin katselee kauempaa kuin kastelee tassunsa, ekana päivänäkin sai kauhean raivarin kun vesi oli märkää ja raukka kompastu sinne järveen.
//Pieni ketunpoikanen <3 Nää viisipäivää on menny yllättävän nopeasti, oon ihan yllättynyt siitä kuinka pirteenä herään aamulla 6.00 yleensä viemään pennun pissalle, mutta on jo pari kertaa antanut mun nukkua kahdeksaan, jei hyvä pentu! Myös odottaminen ja istuminen luonnistuu kupilla oikein mallikkaasti tuon ikäiseltä, eikä ole vielä kertaakaan kakkinut sisälle. *Koputtaa puuta.* Tosin pissavahinkoja on tullut senkin edestä, pitää vaa ahkerasti ulkoiluttaa tuota. Hihnassa kävely on ollu vähän ongelmallista, kun välillä vetää niin kovan pakin päälle... Tosin pikkuhiljaa päästään varmasti tuostakin tavasta eroon, ainakin toivottavasti. Vapaana ulkoilu on sujunut loistavasti, ilman sen kummempia ongelmia. Nimensä o oppinut tosi hyvin ja tuleekin, jo melkein joka kerralla ensimäisestä takaisin.
Isoin ongelmahan meillä tällä hetkellä eroahdistus kun lähden jonnekkin. Kauhea haukkuminen/ulvominen/kiljuminen jos laittaa häkkiin, taikka oven taakse siksi aikaa kun käy vaikka kaupassa. Oon yrittänyt ratkaista tätä ongelmaa, että tuo nukkuu häkissä joka yö. Viime yönä ei enää päästänyt ääntäkään vaan käpertyi saman tien sinne nukkumaan. Eilen myös yllätyin positiivisesti kun tulin kaupungilta, niin siellä se pentu aivan hiljaa tapitti häkissään. Et kyllä uskon et tääkin ongelma saadaan aika hyvin ajan kanssa ratkottua.
Kisbe on luonteeltaan hyvinkin rauhallinen pienipentu. Tosin oon laittanut sen vielä vieraskoreuden piikkiin, varmasti on parinviikon päästä eri ääni kellossa. Koirista se tykkää, haluaisi heti mennä leikkimään kaikkien kanssa, ihmisten kanssa on epäileväinen. ei mene heti suoraa päätä syliin vaan tapittaa hieman kauempaa ja saattaa tulla haistelemaan viereen, muttei mitään pentumaisia riehumisia tee. Nyt se on mun kanssa ruvennut näykkimään lahkeita ja yrittänyt myös komentaa takaisin, et luonnetta sieltä tulee pikkuhiljaa. On se kyllä söpöä kun se tulee aina häntä vähän väpättäen paikalle ja tulee antamaan tosi varovasti pusuja mulle. Siin vaihees on vaan pakkotodeta tolle ketunpoikaselle, et kyllä mäkin sitä rakastan. Se on vaan niin herttanen, silti tuttuni tuli vähän aukomaan päätä tuosta että tuosta tulee täysi hullu ja todennäkösesti vielä tappaa jonkun joku päivä. Syy on se että tuo on sekarotuinen... Oli pakko todeta takaisin että jos joku on tehnyt jotain pahaa, niin tarkoittaako se automaattisesti sitä että kaikki on pahoja? Mentiin siinä hetkeksi hiljaiseksi, mutta sit todettiin et mä jaksan tota kuulemma korkeintaan pentuiän. Tietääkseni just odotan sitä et tuo on aikuinen, et voi touhuta enemmän ja näkee minkälainen herra tuosta kasvaa! Ei kaikki sentään oo ollut ruusuilla tanssimista, meinaan tänään laitoin tuon tarhaan, lehmien ajon ajaksi.
No en kyllä ees päässyt lehmien ajoon asti kun kuulin paniikkivinkunaa tarhasta, no tottakai luulin että tuo pälli oli taas tunkenut päänsä aidan rakoon, joten menin katsomaan. Siellä se roikkui lonkkansa/takajalkojensa varassa melkein puolessa välissä aitaa, pää alaspäin. Pienihän paniikki siinä itselleen tuli, mutta onneksi me molemmat selvittiin pelkällä säikähdyksellä! Tästälähin tuo saa mennä häkkiin potemaan eroahdistustaan, ainakin niin kauaksi aikaa että on niin iso ettei noihin väleihin mahdu.
Mennään Torstai illalla Someron keskustan akustinpuitoon, saa nähdä sitten miten poju käyttäytyy! Ollaan myös mietitty jos mentäisiin ensiviikolla Helsinkiin takaisin, se sitten ratkeaa sillä et millä mielellä silloin olen. Kun maalla vaan on niin mukavaa... <3
Kyllä, tuolla karvapallolla on nyt nimikin! Kisbe, isäkin kysy jo minkälainen nimi tuonmoinen on, niin ei siihen voinut muuta sanoa, kuin et toi näyttää ihan Kisbeltä. Mitä sille voi jos haluu vähän värikkäämmän nimen, arkisten tilalle.
Nyt on pentu ollu täällä pari päivää, meil on mennyt itseasiassa tosi hyvin, paremmin kuin odotin. Olin meinaa monta viikkoa stressannut sitä, jos tuo pentu ei olekkaan mun juttu, entäs jos teen virheen. Hetken olin jo miettinyt pennun perumista, mutta oon tyytyväinen etten sitä tehnyt.
Koska nyt vaa tuntuu et toi olis ollu täällä aina, Kisbe oli vaa se juttu mikä mun elämästä on nyt puuttunut, omalla ärsyttävällä tavallaan.
Onhan toi tottakai vielä vauva ja sillä on pennun elkeet, mut ainakin vielä oon osannut nauttia niin hyvästä, kuin pahastakin.
Matkattiin perjantaina maalle vanhempien luokse kesäloman viettoon, auto matka meni hyvin, hetken saattaa piippailla, kunnes käpertyy kerälle jalkatilaan nukkumaan. Kissat otti tosi hyvin vastaan, kävi haistelemassa ja yritti jopa leikkiäkkin. Lehmät oli vähän jännempi asia, muttei yrittänyt siltikään pakoon vaan istui kiltisti siinä, oon vitsaillut et tuo tekee kun mamma tahtoo. Mut sen oon saanu huomata ettei tuol oikein semmost itsesuojelu vaistoa ole, tai ainakin oon naureskellut ettei ole. Meinaan naapurin lapsi keinu keinussa, nii mitä tekee tuo? Kävelee tyynen rauhallisesti sinne keinun alle, makaamaan! eikä välitä vaikka se keinu menee edestakaisin siinä sen yläpuolella. Ekana päivänä en oikein uskaltanut pitää vapaana, kun ei toi tottakai nimeään vielä osannut, mutta illalla rohkaistuin lähtemään läheisrantaan ton pennelin kanssa. Hyvin se tulee jalkojen juuressa kävellen, välillä saattaa mennä vähän kauemmas haistelemaan, muttei ole karkaamassa mihinkään.
Rannassa ollessa, Kisbe sai raivarin vedelle, koska kompastu ja sen seurauksena tassu kastui. Saattoi hieman yllättyä, mutta hetken näytti siltä et olis raivonnu sitä että vesi oli märkää. Sitten mentiinkin pentu putkuilla pitkin rantaa, välillä napsien ruohon korsia matkaan. Monet on veikannut pojassa olevan norjan harmaata, pakko on myöntää että kyllä tuo hirvikoiralta hieman näyttää niin rakenteeltaan ja hieman värityksensäkkin puoleasta. Sit kun joskus on tarpeeksi rahaa niin aijon teettää tolle DNA testin, ihan vaan omistajan iloks. Olis niin hienoo tietää mitä kaikkea Kisbessä on. On tuo hieno pentu ollut, en sitä voi kieltää. Ei ole ainakaan vielä kertaakaan kakannut sisälle, pissoja on tottakai tullut mut ei mitään mahdottomia määriä. Eikä sietäis olla yksin, ei sitten ollenkaan. Alkaa kauheua ulvonta ja räksytys jos laittaa tarhaan lehmien ajon ajaksi. Onneksi tonkin saa varmasti pois kunhan sitkeästi vaa jatkaa yksin jättämmistä aina hetkeks ja menee hakemaan kun pentu hiljentyy.
Ekanahan yönä vinkui aamu neljään, toinen yö oli ihan kauhea koska joutui nukkumaan häkkiin,
siellä sitten vinkui, mutta lopulta sitten rauhottui. Herättihän se mut silloin kahden aikaa, luulin et sil on hätä. Niin veinpäs pojun pihalle. Kun päästiin sinne asti, niin se vaa katsoi muo hetken ja meni nukkumaan raappusten viereen, eiku pentu takasin häkkiin ja nukkumaan.
Mut nyt kolmantena yönä. Kisbe rauhottui melkeinpä heti kun häkkiiin pistin, ei turhia huutoja jos kävin vessassa tai hakemassa jotain, niin et menin pois sen näkyvyydeltä ja nyt ekan kerran herätti sitten kuudelta.
Sit viel oon semmonen ihminen joka ei osaa mennä nukkumaan kerran herättyään. nyt pentu vetää sikeita jaloissa ja mä surfaan netissä.
Naureskelin Helsingissä kun tuo on oikea mummo/pappa mangeetti, koska ihan sama minne siel mentiin käymään, sitten eläinkaupassa, taikka nopealla pissalla pihalla, niin aina jostain pelmahti joku vanhempi henkilö moikkaamaan ja kysymään mitä rotua pennussa on. Toihan se hymy huulille, kiitän onneani että olen ylisosiaalinen ihminen, ettei nuokaan tilanteet olleet mitenkään ahdistavia taikka jäädyttänyt muo siihen paikkaan.
Saatiin sitten myös yheltä tuttavalta "ennustuskin" tuon tulevaisuudesta! Kauhee saarna tuli siitä kuinka tosta tulee täys hullu ja vielä joku päivä tappaa jonkus, koska on sekarotuinen...
Meinas pokka pettää pahemman kerran ja oli pakko pistää takaisin: " Jos mennään tälle linjalle niin sä sanot et jos joku on paha/hullu, niin sitten kaikkien pitää olla?"
Kuulemma nään sit kun tuo kasvaa, kuinka kaheli siit voi tulla ja mä kun luulin et saan odottaa vaa sitä miltä tuo näyttää aikuisena. no ainakin on tommonen pieni lisämauste siihenkin odotukseen. En todellakaan naura itteeni kuoliaaksi, täällä ruudun takana.
Pitäis keksiä tänään jotain tekemistä, kun suunnitellut menot peruuntuis. Varmaan jos tulee tarpeeksi lämmin niin voitais mennä kokeilee uimista, jos tuo uskaltaa. Harmittaa hieman, kun ei täälläpäin oikein noita koirakavereita ole mitä voitaisiin mennä katsomaan, tosin tonhan rokotuksekin on kunnossa vasta parin viikon päästä. niin ehkeis siitä tarvitse vielä stressata.
Onhan täällä vanhempien ja siskojen koiria, ettei ihan täysin koirakontaktilta vältytä ja hyvä niin! Olis aivan kamalaa palata Helsinkiin, ilman yhtäkään koira tapaamista.
Vielä on pakko mainita, et tuo on alkunut oppimaan hyvin omaa nimeään ja istu käsky jo luonnistuu tosi hyvin! sit ku noi kaks on hallussa, niin ruvetaan enemmän aikaa uhraamaan hihna käytökselle ja harjoittelemaan toisten ihmisten ja toivottavasti koirienkin ohitusta.
Niin kuin oon aikaisemmin sanonut, tästä kesästä tulee paras kaikista!
Kyllä, eilen yöllä pikkuinen kotiutui! Ai että on reipaspoika ainakin aamun ollut. Hetken yöllä jo sain toivoa että miks ton pikkuisen hankin, kun pirulainen mekkaloi aamu neljään asti ku koti ikävä vissiin sille iski.
Mut kyl sydän silti suli kun toinen tuli herättämään puol seiskan aikaa aamulla, eikä ollut kuin parit pissat sisälle tehnyt.
Nytkin se tossa jaloissa kiltisti lelua jauhaa, ei ole eilis yön kitinöistä ainakaan vielä kuultu sen enempää.
Kurkattiin myös aamulenkin jälkeen siskon jänöä, joka kirjaimellisesti sekosi ja juoksi ympäri seiniä, joo ehkä annetaan ainakin hetki tuon pitkäkorvan olla rauhassa.
Pitäis tänään käydä eläinkaupassa, sillä tuon panta on aivan liian iso, pujahtaa siitä parissa sekunnissa pois. Niin tosiaan sillä on väliaikaisessa käytössä pupun valjaat, en halua ottaa riskiä kun tossa on autotie niin lähellä...
Oon arvuutellut aamun tuon rotuja, Saksanpaimenkoiraa ja Shelttiä on veikattu, mutta mistä tuo kippurahäntä sitten tulee. Harmi kun koirat ei voi puhua.
Kasvattajan kanssa sovittiin, että hän tulee katsomaan tätä demoninpoikaista heinäkuussa, saatetaan silloin nähdä myös vähän enemmän pennun "sukulaisia." Sitä odottelen jo innolla!
Hetki sitten kokeiltiin jo pientä yksinoloa, kun lähin pennun nukkuessa tiskaamaan tiskejä ja laittamaan pyykit. No tottakai se heräsi oven avaukseen, sain sitten huomata että tuo osaa ulvoa.
Onneksi hiljeni sitten lopulta, sain tehtyä hommat rauhassa ja palasin huoneeseeni, jolloin jo pikkanen oli häntä heiluen vastassa.
Nytkin se nukkuu tossa jalkojen juuressa, ihanaa pennun untaan. Ei enää kuin puolituntia eläinkaupan aukenemiseen.
On yöllä tultua nukuttua 2½h mut silti ei vieläkään tunnu uniselta, jotenkin toi pentu on vaan niin suloinen, etten oikein osaa keskittyä muuhun. Silti toivon et ensyö menee paljon nätimmin nukkuessa, ku ollaan tää päivä touhuttu enemmän.
Tänään pitäisi lähteä maalle jälleen, siellä sitten koirakavereita löytyy. Sunnuntaina mennään yhteen coni tapahtumaan pihalle pyörimään, käydään hieman ihmisvilinässä ja moikkaamassa kavereita joita kesän mittaan näkee hieman harvoin.
Vielä on hakusessa tää koirankoulutus, en oo aivan varma mistä alottaisi, ollaan silti jo alotettu harjottelemaan vasemalla puolella kävelemistä, sillä siellä se tulee kävelemään sitten lopunikäänsä.
Jostain kumminkin pitää aloittaa. Pitää löytää oku yli hyvä herkku jolla sais ton mielenkiinnon pysymään, jos yritettäis vähän istumistakin jossain vaiheessa.
Jännittää hieman minkälaisen vastaan oton tuo penneli saa tuolla vanhemmilla, vaik tuntuu et se on semmonen sydänten murskaaja että kyllä meillä ihan hauskaa tulee olemaan.
Toivottavasti tuo kasvais nopiaan, et saatais rokotteet kuntoon, niin voidaan koirapuistoiluakin kokeilla sitten tulevaisuudessa enemmän!
Ihmeen paljon asiaa vaikka pentu on ollu mulla vasta yön/aamun, nyt me odotellaan vielä hetki kaupan aukeamista, niin lähetään panta ostoksille!
En vaa voi käsittää... Miten noin pieni voi valloittaa mun sydämeni niin äkkiä, oon niin epäuskoinen ettei oo mitään rajaa.
Se on oikeesti mun, eikä kukaan sitä tuu multa viemään pois.
