Riittääkö vain rakkaus

Usean keskustelun jälkeen, päätin tehdä pohdiskelevan postauksen koiran omistamisesta. 
Kuka ansaitsee pitää tätä uskollista ystäväämme, vai onko tähän mitään veteen piirrettyä viivaa.

Olen useasti saannut kuulla siitä, että olen huono koiran omistaja, koska rahatilanteeni on tällä hetkellä huono, mutta painotan, että sekin on paranemaan päin. Elämässä on hyviä ja huonoja hetkiä, joskus se pudottaa tilin nollille, joskus se taas vie jotain tärkeää...

Ikinä ei voi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu, vaikka kuinka sanotaan: " Koiraa hankkiessa, pitää ajatella elämää 10vuotta eteenpäin." 

   
Pakko kysyä, mutta kuinka moni voi tietää, edes mitä seuraavana päivänä tapahtuu. Elämä on kuin mutkikas tie, täynnä yllätyksiä. Mihinkään ei voi varautua etukäteen, kunnes se on jo iskenyt päin kasvoja.

Yksi asia on ollut varmaa, vaikka kuinka elämä potkisi korkokengillä päähän, en koskaan luopuisi uskollisimmasta ystävästäni. Aina voi jostain säästää, vaikka pääosainen tuloni on opintotuki/laina, olen sillä pärjännyt tähän asti, niin miksen sitten tulevaisuudessakin.

Koira ihmiset ovat susia toisilleen, joskus ollaan valmiita auttamaan, mutta suurimmaksi osaksi halutaan tyrkyttää omaa mielipidettään maailman tappiin asti.

En ajatellut nuorempana omistavani koiraa, kyllä minä unelmoin siitä, mutten koskaan ajatellut jakavani huoneeni, tavarani ja rahani tuon karvaisen nelijalkaisen kanssa.

Itseasiassa haaveilin enemmän kissoista, isoista ja pörröisistä rotu kateista, joita voisin kärrätä näyttelyissä. Mikä sitten muutti kaiken...

Aina uutisoidaan siitä, kuinka koira pelasti tulipalosta, ryöstöltä tai pahoinpitelijältä. Entäs sitten kun koira pelastaa sinut itseltäsi. Olet tilassa, jossa happi on lopussa, seinät ovat uhkaavasti romahtamassa ja kaikkialla on niin pimeää.

Olet niin yksin...

Lopulta märkäkirsu ja hölmö hännän heilautus auttoi sinut takaisin pinnalle, sait vuosien jälkeen vedettyä henkeä ja laitettua ne valot päälle. Tajusin vihdoin mikä oli elämässä tärkeintä.

Jotkut vain ei tunnu ymmärtävän, kuinka täkeä koira loppujen lopuksi on omistajalleen, aina saa kuulla. " Mieti mitä olisit voinut ostaa, jos et olisi ostanut asiaa X lemmikillesi." 

Eiköhän jokainen saa käyttää rahansa miten haluaa ja kehen haluaa, joskus jokaisen pitäisi vähän kurkoittaa sieltä mukavuus alueeltaan ja nähdä maailma toisen silmin.

Suurin osa lemmikeistä, ovat enemmän kuin harrastus välineitä, ne ovat perheenjäseniä, ystäviä, uskollisempia kumppaneita mitä maailmasta koskaan voisi löytää.

Vaikkei se päälle päin näkyisikään, niin koira on ihmisen pelastaja, varsinkin jos kaikki tuntuu arvottomalta ja turhalta. Joillekkin se riittää, pysymään täällä maanpäällä hieman pidempään...

Loppujen lopuksi, koira tulee olemaan ainut olento, joka rakastaa omistajaansa, enemmän kuin itseään. 

 Tästä pääsemme kysymykseen: "Minkälainen on hyvä koiran omistaja?"

Jos mietitään asiaa omalta kannaltani, niin voisin sanoa hyvänkoiranomistajan olevan ihminen, joka ajattelee koiransa parasta. 

Ei hänen tarvitse olla rikas, parisuhteessa, vakituisessa työssä, taikka täysin terve. 

Omistajan ei tarvitse olla lemmikkinsä kanssa 24/7, muttei myöskään saa täysin laiminlyödä sen tarpeita. Toisesta elävästä olennosta huolehtiminen voi olla joskus rankkaa, mutta loppujen lopuksi hyvinkin palkitsevaa. 

Riittää kunhan hoitaa koiran hyvinvoinnin, koulutuksen, ruuan ja tottakai antaa ehdotonta rakkautta.

Myös tärkeintä on osata päästää irti rakkaimmastaan ajoissa. Joskus oma itsekkyys menee lemmikin hyvinvoinnin edelle, eikä se ole oikein, saati inhimillistä. 
Joskus suurempaa lahjaa ei ole, kuin päästää toinen parempaan paikkaan.
 Mielummin  ennen suurempia kipuja...

Huonoksi koiran omistajaksi ei myöskään tee luopuminen, tuosta karvaisesta ystävästä. 
Joskus on parempi löytää lemmikilleen sille sopiva koti, varsinkaan jos ongelmat eivät tunnu ratkeavan yrityksistä huolimatta.

On totta, ettei ole huonoja koiran omistajia, vain huonoja rotu valintoja. Toki poikkeuksia lukuun ottamatta.

Elämä on loppujen lopuksi hyvinkin lyhyt, niin miksei jokainen saisi elää sitä omalla tavallaan, ilman että tarvitsisi pelätä arvostelua toisten ihmisten suusta.

Annetaan jokaiselle mahdollisuus, eikä tuomita ilman faktoja ja taustatietoja. Jokaisella on kumminkin oikeus oman elämänsä sisältöön, eikä sinun tai kenenkään muun kuuluisi pilata sitä.