3päivää, 4yötä

Odottelun tuskaa

Sunnuntai, nyt on vasta sunnuntai! Enkä oikein vieläkään oo sisäistänyt et kesäloma on jo alkanut, tosin viimevuonnakin olin menossa takasin lomalle, jo viikkoa koulun alun jälkeen. Mitä sille voi jos viihtyy lomalla? 

En sentään koko aikaa käpristellyt tuskissani ja odotellut pentua, sillä menin torstai illalla vanhempieni luokse maalle. 

Siellä riitti kyllä tekemistä, vaikka muille jakaa. Lauantaina sain tehdä pikkusiskolleni brunssin, peruskoulun päättymisen johdosta. Oli se aika kurjaa herätä vkl aamuna 7 aikoihin, varsinkin kun oli edellis päivänä paistanut yli 4h amerikkalaisia pannukakkuja ja omeletteja. 

 Ei tosta paistamisesta päässyt edes aamulla, koska pekoni... Rakastan lihaa, mutta tuossa väsymyksessä vähän toivoi että sitäkään ei olisi ollut. 

Olihan mulla tommonen pekonipoliisi apuna

------------------------------------------------------- >

Tosin oli mahtavaa syödä kerrankin porukalla, juttua riitti ja tunnelma mukava. Olihan siinä sukulaisia ja naapureita saman pöydän ääressä. Se on asia jota maalla olossa rakastan, naapurit tunnetaan hyvin ja apua ollaan tarjoomassa jos sitä tarvitaan. Kuinka moni voi myöntää että kaupungissa asuessasi tunnet naapuris niin et voit vaan kävellä ovesta sisään? Niin sitähän minäkin. 

Onhan kaupungeissa. Ainakin niissä koirapuistoissa missä oon ite käynyt, jutellaan kuin oltais tunnettu aina. (Tosin onhan niitäkin tapauksia kun rupee ketuuttamaan että meni sinne puistoon, mut eipäs takerruta negatiivisiin asioihin!)

Vaik oon sosiaalinen, niin oon puoliks erakko. Viihdyn sosiaalisissa tilanteissa, mutta rakastan myös omaa rauhaa. 

Kouluarkena se ilmenee melkein sillä et koulussa oon hirmu sosiaalinen, mutta sen jälkeen yleensä matkustan heti kotio ja oleskelen omassa rauhassa huoneessani, tai pelaamaan pleikkaa. 

Oon jo hieman naureskellut etukäteen kun tuleva pentukin melkein heijastaa tuota ominaisuutta minussa. Meinaan sekin viihtyy ihmisten seurassa, mutta mielummin lähtee tutkimaan asioita, kuin olisi kameran edessä.  

Ehkä viikonlopun sydäntä lämmittävin asia oli se kun äiti tuli aamulla herättelemään tai itseasiassa juttelemaan mulle perjantai aamuna. 

Lähinnä pentujutuista juteltiin, mut siin tuli vaa semmonen olo et joku ymmärtää ja välittää. 

Meinasin aluks olla Keskiviikkoon asti tuolla maalla, mutta päätin sitten tulla tänne kaupunkiin kiltisti odottelemaan Torstaita, onhan enää 3päivää ja 4yötä! Vielä en oo päättänyt meenkö perjantaina pitkäksi aikaa kotiin vai vain hetkeksi. 

Puhuttiin pienesti et mentäis Mummin ja kaksoisiskon+koirat sambakarnevaaleihin seuraavan viikon maanantaina Helsinkiin. Hieman aristan vielä ajatusta sillä onhan pentu ollu mulla tolloin vasta 4päivää, tuntuu et kauhee leijonaemo vaisto on heräämässä tuolta jostain, koska oon jännitellyt ties mitä kaikkea jo kuukauden ajan. 

Onneksi on ihmisiä ympärillä keheen voi turvautua jos tulee jotain kysyttävää tai jokin askarruttaa mieltä. 

Täst kesälomasta tulee paras muihin verrattuna, tuleehan mulla olee uusi karvakaveri mukanani. Nokka kohti uusia seikkailuja! ja vaaroja.

        

Ps. Lehmät pääs ekaa kertaa pihalle, ei siit riehumisesta iloseks voinu olla tulematta.