torstai 28. toukokuuta 2015

Mitä oon mennyt tekemään..






Hah, mistä tässä ees pitäis aloittaa. 

Oon 18vuotias nuori naisen alku Helsingistä, jolla on takana 2vuoden opinnot Catering puolella ja tällä hetkellä opiskelen vaatetus alaa Stadin ammattiopistossa. 

Kaiken huipuksi minulle on tulossa viikon päästä ensimäinen oma koira! Olen viimeisen kuukauden käynyt kaikki tunnekuohut, mitä ihminen voi tuntea.
Jännittää vaa nii pirusti, myös pelko tykyttää takaraivossa. Entäs jos en oo hyvä koiranomistaja, entä jos... 

Kaikki tavarat on tullut ostettua jo kolmisen viikkoa sitten, hihna, panta, pentuaita, kupit, ruokaa, peti, okei ehkä vähän valehtelin, sillä kakkapussit puuttuu! Leluja meinasin hankkia sitten ku penska on kotiutunut. 

Harrastuksiin kuuluu piirtäminen, kirjoittaminen, sekä harvinaisempi herkku Cossaaminen! 

Perusluonteeltani olen positiivinen, ehkä jopa hieman lapsellinenkin nuori. Myös en taida riitelyn hienoa taitoa, nimittäin 5minuutin jälkeen haluan yleensä jo sopia asiat tai olla kuin tappelua ei olisi tapahtunutkaan. 

Minkälainen koira on sit tulossa?


Niin puhdas kuin pieni seropi voi olla! Tosin pienuudesta en sitten aikuisiällä tiedä, onhan tuossa melko varmasti saksalaista seassa, ehkä myös shelttiä ja ties mitä muita rotuja. Vähän jännittää minkälainen uros tuosta kasvaa, toivottavasti ainakin kunnon koirakansalainen. 
Toivon et päästäis vanhemmalla iällä kokeilemaan agilityä.



Aluksi olisi pientä kiinnostusta tokoon, mutta saa nähdä miten se luonnistuu. 
kisatykkiä en oo hakemassa, vaan lenkki/pieni muotoista harraste kaveria.              

Mitä blogi tulee pitämään sisällään? 



No siitä ei moni tiedä, eikä lopuille kerrota! Vitsi, vitsinä!

Lähinnä ensimäisen koiran kasvatuksesta, ongelmista, saavutuksista ja tietty yhteiselosta! Myös saattaa välillä tulla pieniä postauksia kouluun liittyvistä asioista ja harrastuksistani, mutta pääpainoitteisesti blogi tulee pyörimään koirien ympärillä. 


Yritän päivitellä mahdollisimman aktiivisesti, mutten kuitenkaan jokaisesta pikkutapauksesta tänne heitä.

otan vastaan niin risut, kuin ruusutkin, mutta mielelläni enemmän niitä ruusuja. 

Toivon ettei monet kiinnittäisi huomiota tekstin laatuun sillä Dyspraxia kanssa taistelen päivittäin, yritän silti parhaani ettei teksti  olisi aivan hirveää. 

Sitä ei koskaan voi 
tietää mitä vuosi tuo tullessaan, mut toivotaan et enemmän iloa kuin surua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti