keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Tie sydämeen piirtämisen kautta



Jälleen pääsemme blogi pitäjän "kummallisiin" harrastuksiin. 
Viimeksi kävimme läpi cosplayn maailman ja sen merkityksen minulle. Nyt pääsemme kurkkaamaan harrastukseen joka on kulkenut koko elämän mukanani. 

nimittäin piirtämiseen. 

 


 Tartuin kynään jo ennen eskaria, mutta piirtämiselle sytyin varsinaisesti vasta ala-asteella. Silloin oli Hopeanuoli suuressa kulutuksessa. Jonka takia piirtämisen sydän oli koirat. Oli tunti mikä tahansa, paperille/vihkoon ilmestyi aina nelijalkainen ystävämme. 

Olin sinäänsä erikoinen lapsi ja hurjista karhukoirista tykästyneenä oli veri ja arvet kovassa kulutuksessa aiheina. 
Muistan joskus kuinka joku kysyi, miksen piirtäisi jotain iloisempaa, mutten vain pystynyt, tai siis tuska on ollut minulle aina helppo takertua ja näin helppo toteuttaa. 
Toki myös sen haasteellisuus kiehtoi aivonystyröitäni ja siitä oli monenlaisia aiheita piirrettävänä.  

Sama ongelma näkyy myös kirjoittamisessa. Mielummin rustaan sydäntä särkevän itku stoorin, kuin auringon valossa paistattelevan rakkaus tarinan. Kaipa piirtämällä ja kirjoittamalla on paljon helpompi kanavoida surua. 

Näen piirtämisen terapia välineenä, silloin saa antaa mielikuvituksen lentää, eikä tarvitse seurata arjen tylsiä kuvioita, Vaan saa keksiä oman maailmansa, suunnitella hahmot ja keksiä sille tarinan. Joskus kuvillani on syvempi tarkoitus, kun taas joskus ne on tehty vain piirtämisen ilosta.




Sain ensimäisen piirtopöytäni yli 6vuotta sitten, tai se oli minun ja kaksoisiskoni yhteinen, mutta hyvin rakas silti. Aluksi tietokoneella piirtäminen oli hankalaa, mutta lopulta se vei mukanaan ja käsin piirtäminen jäi vähemmälle. 

Samoihin aikoihin tein itselleni youtube kanavan, jonka kautta aloin tekemään koira sarjaa. Valitettavasti en paljasta mikä kanava oli kyseessä, mutta takaan etten ole salasanan unohduksen jälkeen voinut poistaa noita nuoruus iän "kauniita" taideteoksia.


Ihmettelen vieläkin miten kärsivällisyyteni riitti viikosta toiseen, istua tietokoneella ja piirtää/animoida. Muuten olen sponttaani ihminen, enkä yleensä jaksa istua paikallani montaakaan hetkeä. 

Tästä pääsemme iän ikuiseen aiheeseen:" en osaa piirtää."  ^Katsokaa tuota, onko se kovin kaunis, taikka synnynäisellä taidolla tehty. 

Ymmärrän kyllä, ettei kaikilla ole visuualista silmää, mutta olen vain vahvasti sitä mieltä. Ettei voi kehittyä, jollei tee töitä tavoitteen eteen. Vaikkei harjoittelu välttämättä tuota tulosta heti viikon jälkeen, taikka kuukauden.
 Niin silti pitää vain jaksaa poimia se kynä käteen päivittäin ja vain piirtää, tulkaa sitten vuoden jälkeen sanomaan, oletteko kehittyneet vai ette.

En itsekkään olisi tässä pisteessä ilman kovaa työtä ja harjoittelemista.Toki intohimo on aina hyvä lisä asiaan, mutta eihän ilman sitä oikein voi mitään tehdäkkään. 



Piirtämisestä on tullut enemmän kuin harrastus, se on suorastaan elämän tapa. Ilmankaan en voisi elää. Liian monta vuotta on tullut istuttua vain kynä kädessä viivoja sutaten. 

Vasta pari vuotta sitten siirryin koirista ihmisiin. Aluksi sitä mietti mitä tässä edes yrittää, mutta aina lopussa kiitos seisoo tai on paperilla. 

En kyllä ole vieläkään täysin tyytyväinen ihmisversioihin, se on se polttoaine joka vie eteenpäin. Halu kehittää itseään paremmaksi ja joskus myös vahvemmaksi.







 Tyylini on vahvasti ollut anime pohjainen, tosin en omasta tahdostani ole halunnut opetella uutta tyyliä.

Olen ennemmin hionut vanhaa, tuonut siihen uusia piirteitä. Tänä vuonna olen käyttänyt enemmän aikaa ääriviivojen paksuuksiin ja varjojen eri sävyihin. 

Myös olen lähtenyt kehittämään itseäni koira piirustuksissa, sekoittaen reality ja anime jälkeä keskenään.

En tiedä mikä siinä kietoo, mutta itse pidän lopputuloksesta enemmän kuin laki sallii. Joten miksei sitten tekisi niin.


Tässäkään ei pidä ottaa kaikkea liian vakavasti, niin kuin muissakin harrastuksissa tärkeintä on pitää hauskaa. 

Toivotan itseni puolesta hyvää yötä, mennään koko ajan kohti viikonloppua! 
Jolloin itseasiassa on tarkoitus mennä pentu paineihin kasvattajalle. 

Paikalle tulee ainakin Keron 2siskoa ja ehkä veli, sekä 4 eri muuta pentua, toisista pentueista. 

Jännityksellä kohti tulevaa ja muistakaa koskaan olematta luovuttamatta, sillä aina löytyy syy jaksaa eteenpäin. 



 




2 kommenttia:

  1. Ihania töitä! Rakastan tuota viimeistä ja Kosben värikuvan vieressä olevaa valkoruskeaharmaata koiraa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kyseessä itseasiassa on kaverini koira jeni :)

      Poista