Aika vain kuluu, eikä siltikään tunnu olevan aikaa, niin yksin kertaiselle asialle, kuin kirjoittamiselle.
Helposti sitä takertuu ajatukseen:" kellä mä huomenna, tai ylihuomenna." Pian huomaa ettei ole tehnyt mitään, mitä olisi suunnitellut, päästään siihen vihaamani asiaan, kuin kiire.
Elän ennemmin päivä kerrallaan, kuin suunnittelen hirveästi etukäteen, joten nyt kun on ollut koko kesä, jo ennen lomaa töissä, niin huomaa nyt lopussa sen vaikutuksen.
En valita, sillä raha tuo ruokaa pöytään ja ei tarvitse sossunluukulla käydä ruinaamassa, mutta kaipaan vain kovasti sitä rauhaa ja kiirettömyyttä.
Piti aloittaa loma 14.8. mutta kun pyydettiin jos jäisin tekemään pe-la vuoroja ja muita jos apua tarvittiin, niin en osannut sanoa niinkin pientä sanaa kuin: " ei kiitos."
En halua tuottaa ihmisille pettymystä, haluan onnistua asioissa kunnolla, joka oli yksi syy miksi vaatetus ala vaihtui Catering puoleen.
Niin kuin olen aikaisemmissa postauksissa kertonut, niin minulla on Dyspraxia, joka vaikeutti oppimista huomattavasti vaate-alalla, myöhemmin myös astui kuvaan fibromyalgia, jonka takia olen nukkunutkin todella huonosti.
Opettajat eivät ymmärtäneet oppimisvaikeuksia, pisteitä näytöissä rokotettiin kun en ymmärtänyt tekstiä. jos kysyi niin se oli automaattinen ykkönen, vaikka työjälki olisi ollut kakkosen arvoista.
Ensimäisenä vuonna tunsin olevani niin hukassa, että romahdin vanhempieni luona, juuri ennen kotiin lähtöä, itkin osaamattomuuttani ja turhautumistani.
Toisella vuonna romahdin luokanvalvojan edessä, olin jäänyt huomattavasti jälkeen muista luokkalaisistani, sain tietokone näytöt läpi huijaamalla, en ole tyhmä vaikka välillä oppimisen suhteen on vaikeuksia.
Vaatetus ompelu opettaja tuli luokanvalvojan pyynnöstä luokkaan ja ensimäinen asia jonka hän sanoi, oli se että: " itket aivan turhasta asiasta." Sen jälkeen sulloin kaiken itseeni, en pystynyt pyytämään apua, vaikka olisin halunnutkin.
Eritysopettajan kanssa käytiin keskustelemassa ja saatiin ideoita opetuksen helpottamiseksi, mutta yhtäkään ideaa ei toteutettu kahden vuoden opiskelun aikana.
Tuo toinen vuosi oli tuskaa, en halunnut käydä koulua, en pystynyt enään pyytämään apua, ennen kesälomaa tajusin etten millään selviäisi kolmannesta vuodesta, joten kävin juttelemassa opon kanssa siirtymisestä takaisin catering puolelle ja näillä näkymin aloittaisin siellä 5.9.
Toki mikään ei ole kiveen hakattua, koska pääsen vasta " testi kierrokselle," että pärjäänkö kolmannella vuodella opetuksessa, toki aivan ymmärrettävää, onhan siitä jo pari vuotta kun kyseisen alan lopetin.
Tämä on yksi syy miksen voi vain olla töissä ja sanoa: " ei kiitos." Haluan pitää vaihtoehdon mielessä, ettei minua otetakkaan opiskelemaan ja vaatetuspuolelle en ole palaamassa, niin ainakin sitten olisi tulevaksi vuodeksi työpaikka, ei tarvitsisi stressata asioista niin paljon.
Tämä kesä on mennyt kiireessä, mutta silti minulla on ollut aikaa Kerolle, on koettu pari muuttoa ja nyt ollaan vihdoinkin asetuttu takaisin Knummen keskustaan, joka on jäänyt sydämeeni kotinani.
Tuo pieni lappalainenhan täytti tässä kuussa jo 11kuukautta, en jaksa uskoa, että se on jo ensikuussa vuoden. Olen jo hankkinut "pienen lahjan" pojalle, mutta siitä enemmän ensiviikon puolella.
Odottelen jo innolla, että tuon lappalaisen mahakarvat kasvaisivat sen verran takaisin, että voisi miettiä syksyllä/talvella virallisia näyttelyitä ja katsoa onko paimensukuisesta mihinkään, muiden lappalaisten rinnalla.
Lokakuussa myös mennään ottamaan luustokuvat, sekä silmäpeilit, niitä vähän on jo jännitelty. Kisben kohtalo on niin tuoreena mielessä, että hieman pelottaakin jo etukäteen ne tulokset.
Olen monesti sanonut, ettei sen priimaa tarvitse olla, kunhan Kero pystyy elämään normaalia koiran elämää, niin se riittää minulle.
Ei sen tarvitse olla täysin terve, kunhan minun ei tarvitse päästää yhtäkään nuorta koiran alkua, liian aikaisin käsistäni...
Viimeistä kouluvuotta odotan hieman kauhuissani, mutta olen myös innoissani, sillä sen jälkeen ei tarvitsi stressata opiskelua ja vihdoinkin voisi nauttia elämästä kunnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti