Kuten lähettiin Torstaina maalle Juhannuksen viettoon, jälleen sai vaihtaa kuulumisia ja rentoutua kunnolla.
Kisbe ei paljoa huomiosta välittänyt, eihän se oikein "ihmisrakas" pentu olekkaan, eikä se muo haittaa. Käytiin jopa yhessä kattomassa kokkoa läheisrantaan. Kaskistolla kun on sama perinne joka vuosi.
Kerätään järjettömästi risuja, niin saadaan komea kokko, samalla pääsee seurustelemaan naapureiden kanssa, joita harvemmin näkee.
Kisbe käyttäytyi mallikkaasti, välillä nyt kitisi kun rannassa oli muita koiria, eikä päässyt juoksemaan niiden kanssa. Sain myös kolauksen lauantaina, kun tajusin ettei poju ollut tehnyt kertaakaan pissoja sisälle. On tässäkin koiran omistaja kun ei edes tajua ettei ole kusta tarvinnut siivota!
Viime viikolla oli myös ensinmäinen rokotus, oli pieni hämmennys kun eläinlääkärissä kutsuttiin Kisbeä, Kibiksi.. No väärinkäsityksiä sattuu ja tuo oli niin pieni, etten jaksanut edes korjata oikeaksi. Voihan tuo Kibi olla, aina lekuriin mentäessä.
Toi on myös alkanut hukkaamaan korviaan, luokse tulo on ihan hyvin hallussa, mutta jos jossain on mielenkiintoisempi haju niin ei oikein huudot auta. Pikku hiljaa alkaa enemmän epäilyttämään, että tuossa jotain hirvikoiraa olisi. Hyvinhän se löysi vanhaa verta navetan vierestä, sinne se sitten karkas aina kun silmä vältti.
Käytiin jopa uimassa, tosin ei se ihan itse sinne lammikkoon mennyt, vaa vähän avitettiin laiturin nokasta. Aika hyvin se hetken päästä tajus, ettei kuulu uida taivasta kohden. Päätettiin lähteä takasin Helsinkiin sunnuntaina.
Eka yö meni taas kaupungissa muuten mallikkaasti, mutta olin unohtanut vesikipon lattialle, niin tuo sitten kahden aikaa yöllä liritteli lattialle parit lätäköt. Onneksi ollaan nyt viisaampia ja muistetaan nostaa se vesikippo yöksi hyllylle.
Sit vedettiin kauheeta rallia, ku ei koirapuistoon tullukkaan koiria, jolloin tolla oli niin paljon energiaa, että kyllä sain sen tuntea nahoissani. En kirjaimellisesti, mutta kuitenkin. Meinaan toi veti kaiken mukaansa eikä meinannut rauhoittua millään, vedettiin sit pari ylimääräistä lenkkiä, siinä toivossa että tuo rauhoittuu yöksi.
Kyllä, olen vienyt tota koirapuistoon jo ennen ensimäistä rokotusta, nään vaan sosiaalistamisen tosi tärkeänä heti. Joten ollaan koira kontakteja haettu puistosta ja hyvin meil on menny tähän asti. On vaan tosi huonoa tuuria, jos toi jonkun taudin sieltä nyt saa.
Mehän ei hihnassa moikata koiria ollenkaan, en näe sitä tarpeellisena. Ei ton tarvii oppia et hihnassa yritetään mennä toisen koirakon luo, sosiaalisoitua se voi muuallakin kuin hihnan päässä.
Onhan se myös mukavaa itse päästä sosiaalistumaan ihmisten kanssa, kun täällä kaupungissa on vähän jäänyt kavereiden näkeminen vähälle. Onneksi koira ihmisiä on olemassa!
Tänään aamulla oli kyllä kumma tunne, ku toi riekku selällään, mulle häntäänsä heiluttaen. En voinut käsittää kuinka tosta on tullu niin rakas. Sit ku viel tuntuu siltä ettei toi koskaan oo pois ollutkaan. Sen paikka on täällä, vaikka se välillä osaakin tosi hyvin hermoja kiristää.
Ei tarvitse enää koskaan olla yksin. <3
Käytiin jopa uimassa, tosin ei se ihan itse sinne lammikkoon mennyt, vaa vähän avitettiin laiturin nokasta. Aika hyvin se hetken päästä tajus, ettei kuulu uida taivasta kohden. Päätettiin lähteä takasin Helsinkiin sunnuntaina.
Eka yö meni taas kaupungissa muuten mallikkaasti, mutta olin unohtanut vesikipon lattialle, niin tuo sitten kahden aikaa yöllä liritteli lattialle parit lätäköt. Onneksi ollaan nyt viisaampia ja muistetaan nostaa se vesikippo yöksi hyllylle.
Sit vedettiin kauheeta rallia, ku ei koirapuistoon tullukkaan koiria, jolloin tolla oli niin paljon energiaa, että kyllä sain sen tuntea nahoissani. En kirjaimellisesti, mutta kuitenkin. Meinaan toi veti kaiken mukaansa eikä meinannut rauhoittua millään, vedettiin sit pari ylimääräistä lenkkiä, siinä toivossa että tuo rauhoittuu yöksi.
Kyllä, olen vienyt tota koirapuistoon jo ennen ensimäistä rokotusta, nään vaan sosiaalistamisen tosi tärkeänä heti. Joten ollaan koira kontakteja haettu puistosta ja hyvin meil on menny tähän asti. On vaan tosi huonoa tuuria, jos toi jonkun taudin sieltä nyt saa.
Mehän ei hihnassa moikata koiria ollenkaan, en näe sitä tarpeellisena. Ei ton tarvii oppia et hihnassa yritetään mennä toisen koirakon luo, sosiaalisoitua se voi muuallakin kuin hihnan päässä.
Tänään aamulla oli kyllä kumma tunne, ku toi riekku selällään, mulle häntäänsä heiluttaen. En voinut käsittää kuinka tosta on tullu niin rakas. Sit ku viel tuntuu siltä ettei toi koskaan oo pois ollutkaan. Sen paikka on täällä, vaikka se välillä osaakin tosi hyvin hermoja kiristää.
Ei tarvitse enää koskaan olla yksin. <3
Sit vielä siihen surullisempaan asiaan...
Perheen koirat Assi ja Leidi karkasivat 17.6 koti pihalta (somerolta,) jälkiä jättämättä. Kukaan kyläläisistä ei ole nähnyt koiria. 22.6 tuli yksi mahdollinen näköhavainto Pusulan rannasta/ helsingin tieltä, mutta vain yhdestä mustasta koirasta. Toivon vaan ettei kummallekkaan ole sattunut mitään.
Perheen koirat Assi ja Leidi karkasivat 17.6 koti pihalta (somerolta,) jälkiä jättämättä. Kukaan kyläläisistä ei ole nähnyt koiria. 22.6 tuli yksi mahdollinen näköhavainto Pusulan rannasta/ helsingin tieltä, mutta vain yhdestä mustasta koirasta. Toivon vaan ettei kummallekkaan ole sattunut mitään.
Ne on perhettä, vaikka ne keksiikin kaikkea typerää yhdessä. Tulisipa tytöt jo takaisin kotiin.. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti