Lomailua

Mitäs tässä, ollaan oltu maalla, kaupungissa, omistaja jopa meni tampereelle vkl Titaanipäivän takia, jolloin pikku kaveri jäi hoitoon. Onneksi luotettavalle taholle.

Hoidossa jätkä oli ollut oikein mallikaasti, jos ei lasketa ruuan varastusta ja vapaana ollessa kuuntelemattomuutta. On se hieno jätkä, vaikka välillä se vetää semmosen kyseenalaistuksen päälle. Osaa se olla hellyyttäväkin, mut voisin jopa sanoo et siinä on idiootin vikaa.

Kaikki raadot on ollu kovassa huudossa tällä hetkellä, on vedetty rottaa, hiirtä, lintua, linnunpoikasta.. Khyl sil on tarkka nenä, kun kaupunki oloista kaikkee tommosta löytää. Itse saan sit voida pahoin koko loppupäivän.

Jätin myös tuon yksin 6h, kun lähdin kaupungille kakku galleriaan. Vasta perille päästyäni totesin että sinnehän ois koiria saanukkin ottaa. Enskerral Kisbe pääsee siis mukaan. Positiivisesti oli yllättynyt ettei ollut pissannut sisälle tuona aikana, tosin vesikipon oli flipannut ympäri..

Jännittää jo vähän, et minkänäkönen herra tuosta kasvaa, on  meinaan ruvennut vaihtaa väriään tummemmaks. Rinnassa kasvaa mustaa karvaa ja selkään on ilmestynyt musta laikku. Naapurin lapsi jo pelkäsi ettei tunne Kisbeä kun se muuttaa värinsä.

Pakko myöntää, et en varmaan tuntis ketään naapureistani, ilman tota penskaa. Yhdellekkin papalle tulee juteltua partsin kautta 10minuuttia lenkin yhteydessä. Kovin on kehunut kuin hieno pentu mulla on. Aina on tuonut hymyn huulille.

Pieni uhmanpoikanen on meitä piinannu, välillä toivoo et pentu vaa katois, kun taas öisin kuolee sisäsesti ku toinen möyrii kainaloon nukkumaan. Se on niin hirveen rakas, kuin rasittavakin.

Omistajan takia, ollaan löydetti parit koirakaverit, joiden kanssa miittaillaan mahdollisimman paljon. Mitäpä sille voi kun oon tämmönen sosiaalinenpaska.  Silti kehtaan ihmetellä, miten toi on niin avoin kaikille koirille ja ihmisillekkin. Aina häntä väpättäen, korvat luimussa luokse. Kai mäkin tolta näyttäisin jos koira olisin, kuka tietää.

Käytiin jopa veneilemässä saareen, ei tota paljoo hätkäyttänyt sekään. Ei se oo mitenkään reagoinut autoon-, bussiin-, tai junaankaan. Aina se käpertyy lattialle nukkumaan. Saaressa oli mukavaa, koira sai painella vapaana, vaikkei se kovin kauaksi musta halunnukkaan lähteä.

Kusiaiset tosin söivät to raukan tassut ihan kipeiks, siinä sit vinguttiin loppuilta, eihän se ennen oo tommosiin sittiäisiin törmännyt.

Saatte nyt nauttia kuvien paljoudesta! Tänään lähetään taas maalle, huomenna mennään ottaa toiset rokotukset. On tää elämä vaa niin jännää.

Tässä on vkl hoidosta kuvia. Oli kyllä tuntuva ikävä, koko vkl ajan...