Mitenköhän tuo pöljä ottaa koulun alun, vaikka oonkin tehnyt sille yksin olo harjoituksia, niin onhan se pikkasen eriasia kuin olla 5-8h+junamatkat yksin. Toivotaan et kaikki sujuis hyvin.
Käytiin myös Kisben kanssa rattailla lenkillä, siskon pojan kanssa. Lenkki oli noin 5km pituinen ja kaatosade päätti jälleen yllättää. Ei se omistajaa niin haitannut, mutta Kisbe sitten käveli loppumatkan korvat luimussa. Eihän se oikein pidä sateesta. Hyvin meni lenkki, kulki koko ajan vieressä, eikä vetänyt vaunuja toiseen suuntaan.
Me ollaan täs vikoina viikkoina nähty paljon Jonnaa ja Noria, ollaan melkeinpä vuorotellen käyty toistemme luonta, tai sitten kompromissina menty akustinpuistoon koirien kanssa.
Menin kirjaimellisesti yökylään jonnalle, maanantai yönä ja lähdin keskiviikko aamuna. Tiistai oli itseasiassa tosi mielenkiintoinen päivä, sillä me päätettiin lähteä Torronsuolle pienessä porukassa! Tottakai mukana oli Kisbe, Nori ja Nitro.
Ennen torronsuolle lähtöä, mentiin aamulla lenkille koirien kanssa, läheiseen metsään ja osuttiin kultasuoneen! Meinaan mäki täynnä kanttarelleja. Saatiinhan me siitä pussillinen kerättyä ja varmasti enemmänkin jos tuo Nitro herra, ei olisi päättänyt spurttailla juuri siinä mäessä, Nori perässään.
Sen jälkeen sitten lähettiin, siinä joskus kolmen aikoihin kohti Torronsuota. Päästyämme perille, päästettiin koirat irti. Tämä on kiellettyä luonnonsuojelu alueella, mutta koirien piti olla vain välittömästi kytkettävissä, Kisbe unohti tuon kerran, mutta liina muistutuksen avulla, tuli joka kerta pyydettäessä luokse.
Nitro sitten rakasti suonsilmiä, sen mielestä ne näytti aivan kivoilta lammikoilta, joten sinne se sit uppos pariinkiin kertaan, mutta joka kerta itse pääsi ylös pinteestä. Kisbe kävi pari kertaa tallustamassa suolla, mutta totesi sen olevan aivan liian märkää hänen arvolleen, joten juoksenteli mielummin pitkospuilla.
Jälleen kerran saatiin todeta, että louhokselle on helvetin pitkämatka (2.5km,) joka todellakin olisi ihan helppolenkki koiran kanssa, ei tuntuisi missään, mutta sitten kun kyse on pitkospuista, juurisesta/jyrkistä ylämäistä, niin se tuntui ainakin 10km:ltä.
Päästiin lopulta perille, sytytettiin "viralliselle" paikalle nuotio. Ei hätää tein oikein komean kiviympäryksen nuotiolle, ettei varmasti aiheutettaisi metsäpaloa tai jotain vastaavaa.
Kisbe päätti vetää pienet tirsat perille päästyä, vähän se nuotiota ihmetteli, mutta pysyi tosi rauhallisena. Kaikki koirat olivat kiinni nuotion laittamisen/makkaran grillaamisen aikana. Päätettiin myös kokeilla kuinka nätiski koirat ottavat suusta makkaran palan.
Nori suoriutui kuin vanha tekijä, Kisbe otti hyvin varoivaisesti, mutta Nitro luuli itseään krokotiliksi ja olisi halunnut syödä omistajansa puoli naamaa. Hauskaa kaikilla oli, ei sitä naurun määrää, minkä kaikki raukat patikoijat saivat kuulla.
Päätettiin sitten sammuttaa nuotio ja lähteä kotiin. Paluu matka tuntui taas pitkältä, Kisbe jo laski korviaan alemmas, tai vain toista. Kyllä tuolla pällillä on tapana väsyneenä laittaa korvat lepoasentoon, mutta tällä kertaa se piti vain toista alhaalla. Jolloin luultiin että sen korvassa oli jotain.
Samalla muistettiin, että kun viimeksi ollaan Torronsuolla käyty, oli eriporukka, eikä meillä kenelläkään ollut koiria. Voi niitä ankeita aikoja!
Päästyämme Jonnalle takaisin, tehtiin lämpimiä voileipiä ja melko hyvin painuttiin dataamisen ja kuvien katselun jälkeen nukkumaan.
Se oli sitten kauhujen yö! Tai ainakin minun mielestäni, sillä Kisbe on ollut mulla 2kk. Eikä se koskaan ole tähän mennessä paskonut sisälle. Jonnalla se sitten päätti vääntää kahdet tortut yön aikana lattialle!
Sydänhän siinä oli särkyä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti