Muutakin kuin karvakuonoja

Pikku hiljaa tulee toivuttua Traconin jälkeisestä coni darrasta. Jälleen sain tavata ihania ihmisiä, sekä näin aivan mahtavia cossaajia! Kiitos kaikille mukana olleille ja ihmisille jotka uskaltautuivat halaamaan, sekä tervehtimään. 

Aloitin cossaamisen, melkein tasan kaksi vuotta sitten, olin kuullut kyseisestä harrastuksesta. Mutten koskaan ollut uskaltanut mennä coniin asti. Animea on tullut katsottua melkeimpa aina. Nyt vain vähän enemmän kuin ennen. 

Eräässä Facebook ryhmässä kysyttiin, olisiko kukaan kiinnostunut miittailemaan seinäjoella. Olin juuri täyttänyt 17, joten vanhempien vakuuttelu oli hieman työlästä. Mutta kannattavaa. Ymmärrän kyllä heidän huolensa, koska en tuntenut miitistä silloin ketään. 

Lopulta sain luvan lähteä, en ollut koskaan mennyt junalla, joten en tahtonut lähteä nytkään. Onnekseni huomasin, että yksi miittiläinen haki matkaseuraa toiselta paikkakunnalta. Olin heti kyydissä mukana, vaikkakin se teki pienen mutkan matkaan. 

Miitissä lainasin peruukkia, sekä toinen kokeneempi cossaaja auttoi meitä muita meikeissä. Muistan vieläkin sen fiiliksen, kun katsoin peiliin meikkauksen jälkeen. En ikinä ollut käyttänyt meikkiä, en käytä vieläkään. Joten olin hieman järkyttynyt. En näyttänyt itseltäni. 

Miitti viikonloppu meni nopeasti, puhuimme sarjoista joista olimme kaikki kiinnostuneet, lauantaina menimme kauppakeskukseen kuvaamaan cossejamme. Huomasin kuinka avoimia cossaajat olivat. Olin kerta heitolla koukussa, sunnuntaina sitten nieleskeltiin itkua. Oli aika lähteä kotiin. 

Olin innostunut, tilasin miitin jälkeen ensimäisen cossi asuni, joita olen lopuksi tehnyt itse. En kaikkia, lähinnä silloin kun ispiraatio ottaa vallan. En näe mitään vikaa siinä jos ostaa asunsa, tai sitten tekee ne itse. Tärkeintä on se että on hauskaa. 

Lähdin työssäoppimaan 2kuukaudeksi Helsinkiin. Kävin paljon Mangacafeella. Halusin kuumeisesti tavata lisää cossaajia, mutta olin liian ujo menemään heidän seuraansa. Kuuntelin vain nurkassa heidän keskustelujaan. 

Sitten yhtenä päivänä uskallauduin vihdoin juttelemaan muille, olin tullut Cossissa cafeelle. ( Armin- Shingeki no kyojin) Huomasin kuinka paljon helpompaa oli keskustella ihmisten kanssa, kun ei ollut omaitsensä ulkoisesti. 

Tapasin lisää ihmisiä coni piireistä, lopulta heidän innostamana päädyin ensimäiseen Cosplay tapahtumaani, Yukicon 2014:sta. 

Silloin tiesin että siitä tulisi harrastus, jota haluaisin jatkaa. Olin niin hämmentynyt kun ihmiset tulivat halaamaan ja juttelemaan, ilman sitä suomalaista jöröyttä. Onhan jokaisessa harrastuksessa huonot puolensa, kuten myös cossaamisessa. Haluaisin sanoa että se on rahan meno, mutta ei... Nimittäin coni kiusaaminen. 

En vieläkään voi ymmärtää, miten näin avoimessa ja hauskassa harrastuksessa. Tarvitsee olla niitä inhottavia ja lapsellisia ihmisiä. jotka tulevat julkisesti taikka sitten netin ihmeellisessä maailmassa haukkumaan cossiasi. Syyn ei tarvitse olla suuri:" Peruukki vääränlainen, meikit huonosti, puku väärän värinen, kengät väärät..." Syitä löytyy, muttei yksikään ole syy kiusaamiselle, taikka toisen mielen pahoittamiselle. 

Itse en sentään ole törmännyt kiusaamiseen. Yhden kerran Traconissa 2014 tuli joku cossaaja kommentoimaan: " Mikä tuo sinun versiosi muka esittää, se on tylsä!!" Silloin en voinut uskoa korviani, sillä olihan silloinen cossini ensimäinen oma tekemäni. En edes muista, vastasinko kyseiselle ihmiselle mitään. Tiedän vain, että nuo pienet sanat satuttivat. 

Onneksi minulla oli kavereita, jotka sanoivat ettei kannata uskoa tuonlaista soopaa, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. 

Kaverini joutui netissä haukkumisen kohteeksi cosplay aiheisesta blogistaan, olin silloin niin vihainen. Kuinka tyhmiä ja vähä-älyisiä ihmisten pitää olla. Joidenkin mielestä se oli vain hirveän hauskaa päivitellä facebookkiin, julkiseen yhteisöön, siitä kuinka toinen oli mukamas "huonompi" kuin me muut. 

Voin vain sanoa, että hävetkää... 

Itse näen, että tärkeintä on pitää hauskaa ja tutustua uusiin ihmisiin! Joten ei anneta yhden paskakärpäsen pilata koko harrastusta. 

 Voisin sanoa, etää 90% kavereistani ovat coni piireistä, minkäpä sille voi. Siellä tapaa aivan mahtavia ihmisiä, ehkä jopa niitä elinikäisiä ystäviä. Tiedän että monia tämä harrastus inhottaa, taikka ärsyttää, mutta se on harrastus siinä missä muutkin. 

Cosplay kehittää sosiaalisia-, ompelu-, sekä esiintymis taitoja. Se auttaa kasvamaan ihmisenä. En ole sosiaalisin ihminen koulussa, mutta kun pääsen coniin. muiden ihmisten kanssa jotka jakavat samoja kiinnostuksen aiheita kuin minä. Olen kuin eri ihminen. 

Uskallan mennä juttelemaan, halaaman, taikka joka vaihtamaan puhelin numeroani jonkun aivan tuntemattoman kanssa. Vaikka varmasti coni piireihin mahtuu niitä mätiä omenia, niin uskon että silti suurin osa on siellä vilpittömästi pitämässä vain hauskaa. 

Suosittelen ottamaan ne pinkin silmälasit pois päästä ja tulla katsomaan minkälainen se meininki siellä on. Mitään ei pidä tuomita, ennen kuin tietää miten asiat oikeasti ovat. 

Voin valehtelematta sanoa, että cossaaminen on varmasti yhtätärkeä kuin Kisbe. Kummastakaan en luopuisi ja molemmille annan kaikkeni. Elämme kumminkin niin vähän aikaa, niin miksei sitä sitten tekisi täysillä. 

 Kiitos kaikille Traconista, nähdään seuraavaksi yukicon 2016:sta! <3