tiistai 22. syyskuuta 2015

Muutakin kuin karvakuonoja

Pikku hiljaa tulee toivuttua Traconin jälkeisestä coni darrasta. Jälleen sain tavata ihania ihmisiä, sekä näin aivan mahtavia cossaajia! Kiitos kaikille mukana olleille ja ihmisille jotka uskaltautuivat halaamaan, sekä tervehtimään. 

Aloitin cossaamisen, melkein tasan kaksi vuotta sitten, olin kuullut kyseisestä harrastuksesta. Mutten koskaan ollut uskaltanut mennä coniin asti. Animea on tullut katsottua melkeimpa aina. Nyt vain vähän enemmän kuin ennen. 

Eräässä Facebook ryhmässä kysyttiin, olisiko kukaan kiinnostunut miittailemaan seinäjoella. Olin juuri täyttänyt 17, joten vanhempien vakuuttelu oli hieman työlästä. Mutta kannattavaa. Ymmärrän kyllä heidän huolensa, koska en tuntenut miitistä silloin ketään. 
Lopulta sain luvan lähteä, en ollut koskaan mennyt junalla, joten en tahtonut lähteä nytkään. Onnekseni huomasin, että yksi miittiläinen haki matkaseuraa toiselta paikkakunnalta. Olin heti kyydissä mukana, vaikkakin se teki pienen mutkan matkaan. 

Miitissä lainasin peruukkia, sekä toinen kokeneempi cossaaja auttoi meitä muita meikeissä. Muistan vieläkin sen fiiliksen, kun katsoin peiliin meikkauksen jälkeen. En ikinä ollut käyttänyt meikkiä, en käytä vieläkään. Joten olin hieman järkyttynyt. En näyttänyt itseltäni. 

Miitti viikonloppu meni nopeasti, puhuimme sarjoista joista olimme kaikki kiinnostuneet, lauantaina menimme kauppakeskukseen kuvaamaan cossejamme. Huomasin kuinka avoimia cossaajat olivat. Olin kerta heitolla koukussa, sunnuntaina sitten nieleskeltiin itkua. Oli aika lähteä kotiin. 

Olin innostunut, tilasin miitin jälkeen ensimäisen cossi asuni, joita olen lopuksi tehnyt itse. En kaikkia, lähinnä silloin kun ispiraatio ottaa vallan. En näe mitään vikaa siinä jos ostaa asunsa, tai sitten tekee ne itse. Tärkeintä on se että on hauskaa. 

Lähdin työssäoppimaan 2kuukaudeksi Helsinkiin. Kävin paljon Mangacafeella. Halusin kuumeisesti tavata lisää cossaajia, mutta olin liian ujo menemään heidän seuraansa. Kuuntelin vain nurkassa heidän keskustelujaan. 

Sitten yhtenä päivänä uskallauduin vihdoin juttelemaan muille, olin tullut Cossissa cafeelle. ( Armin- Shingeki no kyojin) Huomasin kuinka paljon helpompaa oli keskustella ihmisten kanssa, kun ei ollut omaitsensä ulkoisesti. 

Tapasin lisää ihmisiä coni piireistä, lopulta heidän innostamana päädyin ensimäiseen Cosplay tapahtumaani, Yukicon 2014:sta. 

Silloin tiesin että siitä tulisi harrastus, jota haluaisin jatkaa. Olin niin hämmentynyt kun ihmiset tulivat halaamaan ja juttelemaan, ilman sitä suomalaista jöröyttä. Onhan jokaisessa harrastuksessa huonot puolensa, kuten myös cossaamisessa. Haluaisin sanoa että se on rahan meno, mutta ei... Nimittäin coni kiusaaminen. 

En vieläkään voi ymmärtää, miten näin avoimessa ja hauskassa harrastuksessa. Tarvitsee olla niitä inhottavia ja lapsellisia ihmisiä. jotka tulevat julkisesti taikka sitten netin ihmeellisessä maailmassa haukkumaan cossiasi. Syyn ei tarvitse olla suuri:" Peruukki vääränlainen, meikit huonosti, puku väärän värinen, kengät väärät..." Syitä löytyy, muttei yksikään ole syy kiusaamiselle, taikka toisen mielen pahoittamiselle. 

Itse en sentään ole törmännyt kiusaamiseen. Yhden kerran Traconissa 2014 tuli joku cossaaja kommentoimaan: " Mikä tuo sinun versiosi muka esittää, se on tylsä!!" Silloin en voinut uskoa korviani, sillä olihan silloinen cossini ensimäinen oma tekemäni. En edes muista, vastasinko kyseiselle ihmiselle mitään. Tiedän vain, että nuo pienet sanat satuttivat. 

Onneksi minulla oli kavereita, jotka sanoivat ettei kannata uskoa tuonlaista soopaa, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. 

Kaverini joutui netissä haukkumisen kohteeksi cosplay aiheisesta blogistaan, olin silloin niin vihainen. Kuinka tyhmiä ja vähä-älyisiä ihmisten pitää olla. Joidenkin mielestä se oli vain hirveän hauskaa päivitellä facebookkiin, julkiseen yhteisöön, siitä kuinka toinen oli mukamas "huonompi" kuin me muut. 

Voin vain sanoa, että hävetkää... 
Itse näen, että tärkeintä on pitää hauskaa ja tutustua uusiin ihmisiin! Joten ei anneta yhden paskakärpäsen pilata koko harrastusta. 


 Voisin sanoa, etää 90% kavereistani ovat coni piireistä, minkäpä sille voi. Siellä tapaa aivan mahtavia ihmisiä, ehkä jopa niitä elinikäisiä ystäviä. Tiedän että monia tämä harrastus inhottaa, taikka ärsyttää, mutta se on harrastus siinä missä muutkin. 

Cosplay kehittää sosiaalisia-, ompelu-, sekä esiintymis taitoja. Se auttaa kasvamaan ihmisenä. En ole sosiaalisin ihminen koulussa, mutta kun pääsen coniin. muiden ihmisten kanssa jotka jakavat samoja kiinnostuksen aiheita kuin minä. Olen kuin eri ihminen. 

Uskallan mennä juttelemaan, halaaman, taikka joka vaihtamaan puhelin numeroani jonkun aivan tuntemattoman kanssa. Vaikka varmasti coni piireihin mahtuu niitä mätiä omenia, niin uskon että silti suurin osa on siellä vilpittömästi pitämässä vain hauskaa. 

Suosittelen ottamaan ne pinkin silmälasit pois päästä ja tulla katsomaan minkälainen se meininki siellä on. Mitään ei pidä tuomita, ennen kuin tietää miten asiat oikeasti ovat. 

Voin valehtelematta sanoa, että cossaaminen on varmasti yhtätärkeä kuin Kisbe. Kummastakaan en luopuisi ja molemmille annan kaikkeni. Elämme kumminkin niin vähän aikaa, niin miksei sitä sitten tekisi täysillä. 

 Kiitos kaikille Traconista, nähdään seuraavaksi yukicon 2016:sta! <3









10 kommenttia:

  1. Aivan ihana teksti, johon itsekin samaistun niin paljon, vaikka oon harrastanut cosplayta nyt reilut kuusi vuotta, 11-vuotiaasta asti. Silti näin ite melkee 17-vuotiaana, kuudenkin vuoden jälkeen miltei joka päivä haluaisi liittyä keskusteluun mukaan jos jossain kuulee ihmisten cosplaysta puhuvan, mutta ujous iskee ja jää loistava tilaisuus käyttämättä - ja se harmittaa. Hienoa että joku osasi pukea tälläsen kokemuksen sanoiksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia palauteestasi!Oon miettinyt jo kauan et kirjottaisin cosplaystä, joten päätin et miksipä ei nyt. Se on vaan niin jännä miten on niin ujo conialueen ulkopuolella. :)

      Poista
  2. Hyvää puhetta! Musta on älytöntä että harrastuksessa pitäisi olla johonkin muottiin sopiva. Eikös periaate ole se, että on hauskaa? Jos haluaa laittaa monia tunteja asujen ompeluun, tilata ne netistä/ompelijalta, koota kaupoista, lainata kaverilta tai etsiä kaapista niin se on musta ihan ok. Eihän se mun harrastuneisuuteen vaikuta. Vasta siinä vaiheessa, kun se kuinka toiset tekee asunsa ja että ne asut vaikuttaa mun cossaamiseen näen jotain vikaa siinä. Mutta en ole vielä kohdannut ketään jonka cossaus on haitannut mun elämää. Ok, pari/ryhmä cossauksessa ehkä on ainut jossa toisen cossista voi sanoa jotain rakentavaa kritiikkiä, jos näin haluaa. En ole kyllä itse sanonut kuin pyytäessä jotain vinkkejä.

    Jotta en tekopyhä ole, niin joo. Olen kyllä arvostellut joidenkin cosseja, mutta olen tehnyt sen kaverin kanssa ja en ole sitä todellakaan sanonut tälle kyseiselle cossaajalle. Mulla ei tulisi mieleenkään sanoa toiselle päin naamaa "Hyh hyi, mikä sä kuvittelet olevasi?", koska en ole itse minkään cossaamani hahmon kaksoiskuva. Onneksi itse olen välttynyt tältä kiusaamiselta, mutta ehkä siihen jo vaikuttaa ikäni. Ihmiset ei uskalla tulla vanhemmille ihmisille avaamaan sisäistä pahaansa. Tai sitten johtuu omasta asenteestani, eli en ota paskaa vastaan vaan usein vaan annan sen suodattua pois.

    Mä toivoisin että nyt suomalaiset cossaajat lopettaisivat tekemästä tästä harrastuksesta mitään High school draamaa ja kohtelisivat kaikkia arvonsa mukaan. Kaikki tehdään tätä harrastusta ihan vaan rakkaudesta asuihin ja pukuiluun. En ole vielä kohdannut cossaajaa joka olisi oikeutettu arvostelemaan negatiivisesti toisten pukuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tätäpä! Myönnän itsekkin katsovan cossaajien asukokonaisuuksia, mutten koskaan menisi sanomaan kenellekkään pahasti tämän asusta... Sain kuulla nyt Traconissa kuittailua Alois peruukistani, ei kuulemma ollut modattu oikein. Siinä vaiheessa sitten hammasta purren mietti et se oli mun kolmas, itse leikkaama ja modaama peruukki.

      Ihmisten pitäis tajuta ettei kaikki synny kultalusikka suussa! Eihän cossaaminen ole nipoa hommaa. Arvostan kommenttiasi ja sen sisällön laajuutta, kiitos!

      Poista
  3. Ihana teksti! Tosi rohkaiseva ja kaunis C:

    Itse tosi ujona ihmisenä (ja hieman antisosiaalisenakin) uskallan olla coneissa melkein oma itseni, vaikka oikeastaan pidänkin jonkinmoista roolia yllä :'D Koulukiusattu olen ollut, ja se on kyllä traumat jättänyt, joten aina coneihin meno (ja ihmisten tapaaminen) pelottaa aina - joka ikinen kerta, vaikka tiedän, että coneissa on hauskaa. Ja cossaaminen mahtavaa.

    AIna conissa saa pelätä, tuleeko joku vastaantulija haukkumaan, kuinka olet väärän mittainen, tai väärä ruumiinrakenne tmv. Kerran tultu sanomaan, en tiedä oliko se tarkoitus olla vitsi. Mutta pahalta se tuntui. Nytkin Traconissa, sai pelätä koko ajan, etenkin miitissä ;_; Pelotti, vaikka toisaalta oli aivan upeaa <3 Olisi mahtavaa tavata nämä ihmiset uudestaan jossain!
    Itse olen cossipiireistä saanut tosi hyviä ystäviä, ihan sattumalta (: ja ainakin se rohkaisee cossaamaan yhä enemmän ja enemmän.

    ... mullahan oli Traconissa ihan liian lyhyt Ciel-peruukki lauantaina takaa :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olitko shitti miitissä? Kävin siinä, mutta tosin vaan pyörähtämässä :3 Mäkin oon saanu tosi paljon hyviä ystäviä, viime vuoden traconissa tavatun henkilön kanssa, juhlittiin "vuosipäivää" nyt Traconissa.

      Cossaaminen antaa vaa tosi paljon elämään sisältöä! :)

      Poista
    2. Olin joo :'D olin se pätkä, joka cossas lapsi Cieliä. Mulla oli koko ajan sellanen omatekemä pupupehmo kainalossa.

      Bongasinkin siut tosiaan conista ^^

      Poista
    3. Hui, conipiirit on oikeesti niin pienet. Vaik ne tuntuukin isoilta. En oo varma bongasinko suo, tosin kävin nii pikasesti siinä miitti paikalla, ku kaksoisisko tahtos hiihtää :D

      Poista
  4. Tosi hyvää tekstiä! =)

    Itse olen harrastaut cossaamista/coneissa kävemmistä jo viisi vuotta ja olen tyytyväinen siihen. Itse olen joutunut koulukiusatuksi asperger-oireyhtymän takia ja sen takia minua on kiusattu henkisesti kuin myös fyysisesti.
    Mutta tämä cossaaminen on tosi upea asia, se auttaa minuakin monessa eri asiassa, olen saannut kavereita coneista ja jokaisessa käyneessäni conissa on aina ollut tosi kivaa
    Aina conissa olessani olen tuntenut itseni yhdeksi teiksi, sillä kiusaamisen takia omatuntoni oli vahingoittunut tosi pahasti ja minusta tuntui lähes jatkuvasti pahalta.
    Mutta coneissa se tunnetila on aina tipotiessään ja olen iloinen 20 vuotias nainen
    Cossaamisen aloitin rehellisesti vasta vuoden jälkeen sen kun olin käynnyt ensimmäsitä kertaa conissa eli Tracon 2010 sen jälkeen aloitin cossaamisen, ensimmäinen cossini oli Optimus Prime (ihmisversio) Transformers sarjasta jonka olin tehnyt suurinpiirtein itse. Seuraava cossi oli Hopeanuoli (ihmisversio), sitä seuraava Itachi Uchiha Narutosta ja nyt tällä hetkellä oleva cossini on ollut Ciel Phantomhive
    En ole joutunut cossaamisesta kiusatuksi, vaikka kaks vikaa cossiani oli tilattu eikä itseni tekemiä. Itse pidän sitä omana juttuna miten tai mistä cossinsa hakee ja millälaila sitä käyttää. Itse arvostan niitä ihmisiä jotka tekevät kovasti työtä cossiensa eteen, vaikka joukosta löytyykin niitä "ei niin hienoja" cosseja, mutta en ikinä menisi sanomaan siitä ellei kyseinen tyyppi kysy että olisiko cossiin parantamisen varaa

    Mutta sen haluan sanoa vielä: Älkää välittäkö mitä teistä ajatellaan, harrastus on harrastus, joillekkin se on suuri asia kun taas toisille se ei ole
    Jonkun mielestä sinun harrastus näyttää vastenmieliseltä, kun taas sinun mielestäsi hänen harrastus kuulostaa naurettavalta. Kaikissa harrastuksissa on hyviä kuin myös huonoja puolia ja niihin on suhtauduttava positiivisesti, vaikka se ei niinkään kiinnostaisi
    Jatkakaa kaikki vain, tärkeintä on että itse on onnellinen =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanan monipuolinen vastaus, olen pahoillani kiusaamisesi vuoksi :( <3 Olet oikeassa, jokaisessa asiassa on positiiviset reunukset! Joillekkin ratsastaminen on hööhäätä, kuten myös urheilu ja vaikka piirtäminen. Mutta kunhan itse pitää hauskaa ja nauttii täysillä. Niin se on tärkeintä <3

      Ciel <3 Kuroshitsuiji on niin mahtava, niin animena, kuin mangana <3

      Poista