Terveiset sinne taivaaseen

Tänään on juhlapäivä, tänään on riemun päivä, tänään on... 

Suru päivä.

Jälleen hyvin piiloitetut tunteet nousevat pintaan, vaikka pitkän aikaan on ollut jo suhteellisen hyvä olla. 

Tätä päivää on pelätty jo kuukausi etu käteen, eihän tässä päivässä ole mitään sen erinlaisempaa kuin muissakaan.

Paitsi, että saan herätä ajatukseen, siitä kuinka tuo pieni demonin poikainen, täyttäisi kokonaisen vuoden. 

Viime vuonna tähän aikaan syntyi enkeli, tavallisten koirien maailmaan, joka myöhemmin tunnettiin yhden ihmis sielun pelastajana. 

Sanoja on vaikea tähän päivään löytää, niin vaikea ajatella koko asiaa, yritän silti koko sydämmestäni löytää sen valon hiukkasen tästäkin päivästä, vaikka se olisi kuinka vaikeaa.

Joskus sitä jää miettimään, miltä poika näyttäisi nyt, olisiko sillä se sama rakastava pilke silmäkulmassa.

Olisiko se vielä mammanpoika?

Halusin tehdä tästä päivästä erikoisen, vain kunnioittaakseni rakkaan Kisben muistoa. 
Jos taivaaseen voisi lähettää postia, niin näin se suunnilleen menisi.

Terveiset sinne taivaaseen

Miten me päädyttiin tähän tilanteeseen? 

Miten tämä kaikki tapahtui niin äkkiä...

Jos jokin korkeampi voima olisi ollut puolellamme, 

En olis suo  päästänyt, en olis pakottanut lähtemään näinkin pian.

Siitä olen todella pahoillani, 

olit varmasti tosi hämmentynyt 6.10, en tarkoittanut huolestuttaa, 

en vain halunnut että suhun sattuu enempää kuin tarvisi.

Silitin turkkiasi, pussasin kuonoasi, annoin käteni sivellä tassujasi, koskettaa häntäsi päätä. 

Tunsitko sen?

Syvällä sisälläni toivon, että tiedostit läsnäoloni, en koskaan olisi halunnut antaa sun lähteä. 

Joskus se irti päästäminen,on sitä kaikkein suurinta rakkautta. 

Ennen sun tuloasi, en tiennyt mikä oli eläminen, mutta älä huolehdi... 

Pärjään, Kero pitää siitä huolen.

Oletko löytänyt rakkaimpien luokse?

Juoksetko heidän kanssaan kilpaa?

Ilman kipuja..

Haluaisin niin kovasti halata suo vielä viimeisen kerran, rutistaa kunnolla.

Kertoa viimeisen kerran...

Että, olit se rakkain. 

Ps. Älä rakas huoli, vielä me joskus kohdataan...