perjantai 12. kesäkuuta 2015

Suomalainen, raitapaita ja ketunpoika

Torstaina suuntasimme nokan kohti Someron Akustinpuistoa, myönnän jännittäneen etukäteen miitinkiä, mutta en aivan tavanomaisista syistä.

Syy ei ollut Isommat koirat, sosiaalinen tilanne tai koiran tottelevaisuus. Omistajan pään sisältähän se syy lopulta löytyi! Nimitäin typerän riidan takia, en ole ollut Norin omistajan kanssa väleissä yli vuoteen, joten jännitin jo etukäteen tilannetta, olin jopa varma että reissusta tulee kamala, taikka jonkun täytyy tulla ruumisarkussa pois.


Totuushan oli aivan toinen kuin  kuvittelin, pienen alku kylmyyden jälkeen, osattiin jo vetää läppää, puhua koirista ja muutenkin elämästä. Olin jälleen ehkä hieman suurennellut asioista mielessäni, pitää jatkossa mennä avoimin mielin eteenpäin.


Automatka sujui pieneltä loistavasti. Nukkuikin koko matkan jalkotilassa, vaikka aina ennen autoon menoa jännittää aivan kamalasti, eikä sisään haluaisi tulla.


Somerolla ei ole koirapuistoa, joka on aika iso miinus koiraharrastajien kesken, mutta onneksi kumminkin on paikkoja joissa voi pitää vapaana, kunhan se ei lähde provosoimaan koko kylää.


Mukana oli myös kaksoisiskoni ja hänen koiransa Nitro, (Sydäntenkorjaaja) joka on ottanut tuon pienen vaahtokarkin loistavasti vastaan, toimittaen hyvin isoveljen virkaansa.



Akustin puistossa oli vastassa Jonna, lapinporokoiransa Norin kanssa
(Lohdunkantaja) , Nitron kanssa olivat jo ennestään tuttuja joten heti rupesivat pojat leikkiin.

En aluksi uskaltanut päästää Kisbeä vapaaksi, onhan se vain 10viikkoinen, kaikenlisäksi myönnän olleeni hieman ylisuojelevainen koska kaksi isoa koiraa. Pentua jännitti tosi paljon hihnassa, kun pojat juoksivat ympäriinsä ja tulivat välillä moikkaamaan pikkukaveria.


Lopulta uskallauduin päästämään Kisbenkin vapauteen, hyvin se pysyi lähellä ja totteli lähes heti kun huusi. Vähän se yritti leikkiäkkin isompien kanssa, mutta lopulta väistyi tämän kauhukaksikon painin alta ja rupesi seuraamaan Jonnaa.


Kuten aijemmin sanoin, Kisbe ei ole sosiaalisin pentu, se tulee istumaan ja tapittamaan vieraita ihmisiä, muttei rupea penturiehumaan ihmisten kanssa. Olihan se söpöä kun pieni pentu meni valokuvaajan perässä, välillä hyvin pilaten otoksen kun luultiin saavan hyvä kuva niin pentu juoksi Jonnan jalkoihin!


 Yritettiin myös yhteyskuvia, mutta enhän mä ole opettanut tolle vielä kunnolla paikka käskyä niin ei se oikein malttanut paikallaan pysyä, lopulta tuli edes yksi kelpokuva, saatiinpa sitten yhetiskuvaakin napsittua pennun kanssa.









Nyt ainakin on todisteita tuon karvapallon pentuajasta, kun se perkele päättää kasvaa aikuiseksi, vaikka toivonkin et se olis pian isopoika, silti se tulee aina olemaan mun pikkuinen ketunpoikani.


Leikkimisen ja koulutusvinkkejen jälkeen, suuntasimme Someron parhaimpaan Kebabbiin Didimiin. Siellä koirat olivat terassilla kiinni, omistajien vaihtaessa kuulumisia. 


Iltapäivä sujui loistavasti ja blogin uudesta ulkokuoresta/kuvaamisesta saa kiittää Jonnaa! Iso halaus tästä. 


Mitäs sitten ei niin pentu elämään?




Just tuli postissa kaikki tähän mennessä ilmestyneet suomalaiset versiot Black butlerista! Kyseinen sarja sulatti mun sydämen, vaikka animesta en niinkään välittänyt. 

Mangana sarja on tosi kauniisti piirretty, juoni menee koko ajan mielenkiintoisemmaksi ja ne vaatteet ovat ehkä koko sarjan huipentuma. 

Black butler siis kertoo 12vuotiaasta Cielistä ja hänen Hovimestaristaan Sebastianista, joka ei olekkaan ihminen, vaan demoni joka haluaa syödä Cielin sielun. 

Pojan ja Demonin välillä on sidottu vala, joka on kaiverrettu Cielin silmään ja Demonin käteen. Tämä siis perjaatteessa tarkoittaa että hovimestari on hyvin hihnassa kiinni.

Vaikka Sebastianilla onkin "rajattu" elämä, hän voi silti hieman venyttää käskyä taikka kettuilla Cielille, vaikka hän onkin niin sanottu pikkulapsen orja, hänellä on silti oma mieli ja tekee asiat miten itse haluaa. 

Haluaisin cossata Aloisia, joka  tulee esille Black butlerin kakkos kaudessa, mangassa koko hahmoa ei ole olemassakaan. 


Minulla on viha/rakkaus suhde tähän hahmoon, ärsyttävä pieni lellitty pikkupentu jota ei perjaatteessa ole olemassakaan, koska ei ole mangassakaan mukana, silti siitä tehtiin kokonainen kausi! 

Tosin Cielin vastapainoksi hahmo on loistava, värikäs sekä omaperäinen. Ainoa syy miksi haluan cossata sitä on että haluan juosta kaverini perässä, joka cossaa Cieliä ja vannoa pyhää rakkauttani häntä kohtaan. 

Kyllä minulla on omaperäiset syyt cossata jotain hahmoja. 

Pienenä lisänä, otin Jonnan vanhan kameran kokeiluun ja jos kuvaus harrastus tästä nousee niin saattaa omiakin kuvia tänne ilmestyä.

Nyt jatkan lomanviettoani ja toivon, että tänne tulee lisää aurinkoisia päiviä <3  






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti