torstai 4. kesäkuuta 2015

Sydämen sulattaja


Kyllä, eilen yöllä pikkuinen kotiutui! Ai että on reipaspoika ainakin aamun ollut. Hetken yöllä jo sain toivoa että miks ton pikkuisen hankin, kun pirulainen mekkaloi aamu neljään asti ku koti ikävä vissiin sille iski.

Mut kyl sydän silti suli kun toinen tuli herättämään  puol seiskan aikaa aamulla, eikä ollut kuin parit pissat sisälle tehnyt. 

Nytkin se tossa jaloissa kiltisti lelua jauhaa, ei ole eilis yön kitinöistä ainakaan vielä kuultu sen enempää.

Kurkattiin myös aamulenkin jälkeen siskon jänöä, joka kirjaimellisesti sekosi ja juoksi ympäri seiniä, joo ehkä annetaan ainakin hetki tuon pitkäkorvan olla rauhassa.

Pitäis tänään käydä eläinkaupassa, sillä tuon panta on aivan liian iso, pujahtaa siitä parissa sekunnissa pois. Niin tosiaan sillä on väliaikaisessa käytössä pupun valjaat, en halua ottaa riskiä kun tossa on autotie niin lähellä...

Oon arvuutellut aamun tuon rotuja, Saksanpaimenkoiraa ja Shelttiä on veikattu, mutta mistä tuo kippurahäntä sitten tulee. Harmi kun koirat ei voi puhua.

Kasvattajan kanssa sovittiin, että hän tulee katsomaan tätä demoninpoikaista heinäkuussa, saatetaan silloin nähdä myös vähän enemmän pennun "sukulaisia." Sitä odottelen jo innolla!

Hetki sitten kokeiltiin jo pientä yksinoloa, kun lähin pennun nukkuessa tiskaamaan tiskejä ja laittamaan pyykit. No tottakai se heräsi oven avaukseen, sain sitten huomata että tuo osaa ulvoa.

Onneksi hiljeni sitten lopulta, sain tehtyä hommat rauhassa ja palasin huoneeseeni, jolloin jo pikkanen oli häntä heiluen vastassa.

Nytkin se nukkuu tossa jalkojen juuressa, ihanaa pennun untaan. Ei enää kuin puolituntia eläinkaupan aukenemiseen.

On yöllä tultua nukuttua 2½h mut silti ei vieläkään tunnu uniselta, jotenkin toi pentu on vaan niin suloinen, etten oikein osaa keskittyä muuhun. Silti toivon et ensyö menee paljon nätimmin nukkuessa, ku ollaan tää päivä touhuttu enemmän.

Tänään pitäisi lähteä maalle jälleen, siellä sitten koirakavereita löytyy. Sunnuntaina mennään yhteen coni tapahtumaan pihalle pyörimään, käydään hieman ihmisvilinässä ja moikkaamassa kavereita joita kesän mittaan näkee hieman harvoin.


Vielä on hakusessa tää koirankoulutus, en oo aivan varma mistä alottaisi, ollaan silti jo alotettu harjottelemaan vasemalla puolella kävelemistä, sillä siellä se tulee kävelemään sitten lopunikäänsä.

Jostain kumminkin pitää aloittaa. Pitää löytää oku yli hyvä herkku jolla sais ton mielenkiinnon pysymään, jos yritettäis vähän istumistakin jossain vaiheessa.

Jännittää hieman minkälaisen vastaan oton tuo penneli saa tuolla vanhemmilla, vaik tuntuu et se on semmonen sydänten murskaaja että kyllä meillä ihan hauskaa tulee olemaan.

Toivottavasti tuo kasvais nopiaan, et saatais rokotteet kuntoon, niin voidaan koirapuistoiluakin kokeilla sitten tulevaisuudessa enemmän!

Ihmeen paljon asiaa vaikka pentu on ollu mulla vasta yön/aamun, nyt me odotellaan vielä hetki kaupan aukeamista, niin lähetään panta ostoksille!


En vaa voi käsittää... Miten noin pieni voi valloittaa mun sydämeni niin äkkiä, oon niin epäuskoinen ettei oo mitään rajaa.

Se on oikeesti mun, eikä kukaan sitä tuu multa viemään pois.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti