lauantai 3. lokakuuta 2015

En halua että meet...

Kaikki parhaat viedään ensimäisenä..
Niinhän se menee, mut jotenkin toivoin et asiat ei menis niin. Et oltais saatu mennä rinnatusten seuraavat 10vuotta, oltais opittu yhdessä selviämään tästä rikkinäisestä maailmasta. 


Tänään tuli eläinlääkäristä tuomio, paha synnynäinen luustovika lonkassa. Leikkaus voisi auttaa, muttei sekään ollut varmaa ja nivelrikko tulisi 100% varmuudella. En ikinä unohda sen eläinlääkärin ilmettä. Olisi parempi päästää irti... 

Itkin eläinlääkärissä, jotenkin ennen jo puhuin hirveesti siskon koiran lopetuksesta, kuinka pelkään ettei tuo herää nukutuksesta. Sitten tuli tuo tuomio. tuntui kuin joku olis lyönyt päin näköä, voimiaan säästämättä. 

En pystynyt jättämään sitä sinne pöydälle vielä, mutta syyslomaviikolla pääsee pentu kivuistaan. En vieläkään usko tätä todeksi, en halua uskoa.. 



Se on niin helvetin rakas, Kisbe on poistanut ne pilvet auringon tieltä. Ollaan koettu yhdessä paljon, lyhyen ajan sisään. Se on tutustuttanut mut ihmisiin, solminut uusia ystävyys suhteita. Se on varmistanut kaikin tavoin etten mä jää yksin, kun häntä ei enää ole..

En olis voinu toivoa parempaa koiraa, se on ehkä vähän tyhmä. Mut sen sydän on täynnä rakkautta. Kisbe on aina halunnut olla kaikkien kaveri, vaikkei aina näytäkkään sitä, mut kunhan siihen on tutustunut niin siit on kuoriutunut hieno koira. 



En pysty katsomaan Kisbeä ilman itkemistä, sydän on täynnä surua, en vaan haluis luopua tosta ihan vielä. En tahdo menettää sitä. Se on osa muo, oon kasvanut sen kaa nää kuukaudet, meillä oli tulevaisuuden suunnitelmia ja nyt kaikki on huuhdottu pois. 

Ei se ole nähnyt edes ensilunta, tiiän et kaikki edesmenneet ottaa tuon karvakasan vastaan, mut silti se sattuu. Haluaisin vaan huutaa maailmalle: " Miksi te teette tämän-, miksi te haluatte riistää multa kaikkein rakkaimman asian-, mitä oon tehnyt ansaitakseni tämän?"

En ois uskonu tän päivän tulevan näin nopeesti, kun suunnittelen jätkän lopettamista ja hautaamista. Se tulee viemään niin paljon mukanaan. Niin paljon muistoja... Se vie palan musta mukanaan. 

En haluais ees miettiä työssäoppimisen loppumista, sitä kuinka meen takasin Kirkkonummelle...
 Ilman Kisbeä. 


Nyt pidetään viikko hirmu kivaa ja käydään jäähyväisleikit vetämässä kavereiden kanssa. En halua silti uskoa tätä...


13 kommenttia:

  1. Voi ei, hirmuisesti voimia sinne :( <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, eletään nyt päivä kerrallaan <3 :___:

      Poista
  2. Hirmuisesti voimia meidän porukalta! <3 Kisbe jäi mun mieleeni Facebookin yhteisöistä, ihanalla ja persoonallisella naamallaan. Tuntuu varmaan aivan hirveältä, kun noin nuori koira lähtee parempaan paikkaan. Vähän reilu vuosi sitten jouduin hyvästelemään äitini luona koko mun lapsuuden ajan olleen pk collien, ja se oli elämäni raskain päivä. Rambo kuitenkin eli hyvän ja pitkän (12v) elämän, mutta iästä huolimatta rakkaasta luopuminen on aina niin helvetin raskasta. Vieläkään ei mene päivääkään etten Ramboa miettisi, mutta onneksi mulla on vielä omat kaksi ihanaa karvakorvaa, jotka auttoivat pitämään pään kasassa. Aika ei tässä tapauksessa paranna, mutta se helpottaa. Koita jaksaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tiiän et ton on parempi jossain sateenkaaren tuolla puolen, vaikka se tulee sattumaan niin helvetisti... :__: <3

      Poista
  3. Voi hurja mikä uutinen. :( Ihan tosi tosi tosi paljon voimia ja jaksamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli, ei voi itekkään ymmärtää... Mentiin lääkäriin "jumin" takia... :___:

      Poista
  4. Tää on jotain ihan hirveetä! Niin viaton pentu on... Voimia sinne! ♥

    VastaaPoista
  5. En voi muuta sanoa kuin, että hurjan paljon voimia <3 Ei sanat riitä kuvaamaan kuinka väärin tämä on..

    VastaaPoista
  6. Voi kauheeta. Voimia voimia! :(

    VastaaPoista
  7. Kamala tilanne, hurjasti voimia! Joka tekstistäs huomaa, miten tärkeä Kisbe on sulle, joten voin vaan kuvitella, miten vaikea tuo tilanne on. Nauttikaa täysin siemauksin viimeisestä viikosta, tehkää siitä ikimuistoinen. Tsemppiä! <3

    VastaaPoista
  8. Järjettömän hirveä juttu. Voimia suuren surun keskelle.

    VastaaPoista
  9. Voimia, mikään ei ole epäreilumpaa kuin joutua laskemaan noin nuoresta elämästä irti. Itse jouduin muutama viikko sitten luopumaan 5-v bordercolliestani, eikä kyynelillä ole loppua, mutta usko siitä, että tein oikein kipuilevaa koiraa kohtaan auttaa eteenpäin. ;_; ♥

    VastaaPoista
  10. Ihan hirveetä, miten noin nuoren koiran pitää lähteä toisille maille.. Hurjasti voimia sulle ja ottakaa kaikki irti viimesestä viikosta <3

    http://vellajakumppanit.blogspot.fi/

    VastaaPoista