Viikko sitten tuli 6kk jätkällä mittariin! On se jo isopoika, vaikka tuntuukin niin pahuksen "pieneltä." Tosin se tulee varmaan aina olemaan mulle, se pieni pennunrääpäle, joka mahtui kissankuljetus boxiin.
Me kaupukilaistollot saatiin sitten päähänpisto, nimittäin lähteä 3kk työssäoppimaan maalle! Sain sovittua koulukyytien kanssa, että saan kulkea peruskoululaisten kanssa samoissa vuoroissa. Työssäoppimis paikkana toimii pieni ompelimo Riitta, someron keskustassa.
Kisbe on nauttinut täysin siemauksin tästä vapaudesta, se pääsee rallattelemaan viikoilla siskon labbiksen kanssa pellolle, vkl:sin mennään yleensä katsomaan Noria ja Nuuttia. On se pieni valkoinen vain niin syötävän suloinen, sietäis ton mun taliaivon ottaa siitä mallia!
Pyörähdettiin viimeviikon lauantaina mätsäreissä, sijoitusta ei tullut. Ainakin meillä oli hauskaa, Kisbe tosin ei halunnut tehdä tuttavuutta tuomarin kanssa. Se sulattaa kaikki tutut lähelleen, mutta kun vieraassa paikassa, vieras ihminen tuli härkkimään, niin jätkä yritti karkuun.
Tosin musta on hyvä, et toi on väliinpitämätön vieraita ihmisiä kohtaan, se osaa olla sydämen sulattaja kaikille tutuille. Sille pitää vain antaa aikaa, silloin se avaa sydämensä sulle ja on aivan mahtava koira.
En voi kieltää, ettenkö kaipais Jeniä, Kinaa, kuuraa, Vallaa ja Volkkia. Ehkä vähän myös niitä siellä hihnan toisessa päässäkin olioita. On ihanaa tietää et siel kirkkonummen päässä oh ihmisiä/koiria kenestä saa aina seuraa puistoon, taikka pellolle!
Sen takii toivon et tää 3kk menee nopeesti. Voin jo kuvitella koirien jälleen näkemisen riemun. Kun eivät törmääkkään pentuun, vaan nuoreen uroksen alkuun ensikerralla.
Myös oon odottanut intopiukassa ensilunta, haluun tietää miten tuo siihen reagoi. Kaksoisisko jo pelotteli ettei se välttis korvaansakaan letkauta. Vaan kattoo mammaa ihan tyhmänä: " Luulis sun tietävän, et suomes on neljä vuodenaikaa."
Käytiin myös lauantai illalla katsomassa pieniä agitreeneja, Nori veti kuin vanha tekijä, sain kokeilla liikkuvan koiran kuvausta. Se vaan sai mut entistä enemmän haluamaan löytämään ton mun kameran laturin. Haluan kuvata liikkuvia kohteita, sekä saada ruska kuvia. Laturi on varmaan pakomatkalla kiinaan.
Tosin vielä kun saisi kuvanmuokkaus ohjelman toimimaan, alkaa kyllästyttää nuo muokkaamattomat räpsyt, mutta kyllä niitä kehtaan julkaista. Vaikkeivat omaa silmää miellytä.
Kokeiltiin lauantaina toisen kerran putkea, vielä pitää poikaa ohjata, mutta hienosti se juoksee sen läpi. En yhtään näkis mahottomana, mennä agilityn alkeiskursseille ton kanssa, mutta tähän väliin riittää, et mennään kaverin mukana sen "yksityisiin" treeneihin.
Yksi asia on varmaa, Kisbeltä lähtee pallit joulukuussa. Ei tarvitse tulla pitämään saarnaa: " Se on niin nuori.." Eläinlääkäri sanoi että aikaisintaan ton voi leikata 8kk, enkä pidä sitä ollenkaan mahottomana ajatuksena. Eihän tuo niillä palleilla mitään tee. Enkä halua että se lähtee narttukoirien hajujen perään. Mielummin ennalta ehkäisen ongelman.
Kaikenlisäksi ei tolla ole minkäänlaista jalostusarvoa, mätsäreihin ei estä pallittomuus, niin miks ei.
Halvempaa se on tehdä täällä kuin kaupungin päässä, Kaikenlisäksi joululomalla olen itse kotosalla, niin toipumistakin on helppo seurata.
Luoksetuloa ollaan harjoteltu ahkerasti, ei tuo karkaa, mutta korvat hukkuvat aika ajoin. Nyt se on tullut loistavasti luokse, kun oon antanut sille palkkaa vain jos se tulee ensimäisestä kutsusta, saa vain kehuja toisesta. Eiköhän toikin saada porattua ton pääkoppaan. Onneksi on kavereita jotka on aina valmiita neuvomaan, ettei yksin tarvitse pähkäillä asioiden kanssa.
Sain vkl:na myös neuvoa miten tehostaa tolle lelu palkkausta, josta oon todella tyytyväinen. Toivon et jonain päivänä, tota vetolelua, voi käyttää palkkana suorituksista. Ehkä meitä näkee sitten joskus enemmän Agikentillä, kuin mätsäreissä.
Syyslomalle on lyöty suunnitelmia lukkoon, nimittäin me lähetään Kansasiin! Kaksoisiskon pyynnöstä, päästään vähän kokeilemaan erilajeja, sekä harjoittelemaan ehkä jotain agiin liittyvää. En malta vain odottaa, että päästään näkemään vanhoja tuttuja, joita oon nähny varmasti yli puolivuotta sitten! Uskon että reissusta tulee ihan mahti. Oonhan mä kohta 2vuotta luvannut tolle yhelle, et: " Khyl mä sinne tuun, vielä joskus." Mut eikö hyvää kannata odottaa.
Lähdin täältä tuppukylästä kaupungin sykkeeseen ja nyt tulin tänne takaisin. Ihminen vaan ei opi kerrasta, mutta eiköhän me selvitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti